Epäaktiivisuutta

Oon ollut nyt todella hiljaisella tuulella. On tapahtunut paljon ja en vain ole enää jaksanut jakaa sitä kenenkään kanssa. Nyt jos vähän pikakellaan asioita viimeiseltä kuukaudelta - sopisikos tämä kaikille?

Oon käyny ihastelemassa aivan ihanaa pikkukoiraa, josta varmasti julkaistaan jatkossa juttuja (niin täällä, kuin omistajansakin kirjoituksissa). Musta ja tästä koirusta on yhteiskuvakin, mutta se ei ole vielä kulkeutuntu omalle koneelle, joten sen voin julkaista jossain välissä (en oman naamani takia vaan siksi, että se on siinä kuvassa aivan ihanan suloisen syötävä!).

 

 

 

Sitten käytiin vähän juhlimassa ystävän 25 synttäreitä, joista kotiin ajaessani totesin, että tarvitsen uudet lasit (en siis nähnyt ihan terävästi ;D) vaikka siis olin todennut vaihtotarpeen jo näiden pokien rikkoutuessa. No kuitenkin asian eteen ei olla tehty vielä mitään, josko loppuviikosta.

Huhtikuussa käytiin myös hulluillapäivillä ahdistumassa. Ostin mä jotain itsellenikin, mutta tärkein oli finskin lentoliput. Niin ja sitten mulle tulikin sellanen valkonen Elviira yökyläileen. Nukuttiin pitkään (kainalokavereina), tehtiin pitkiä lenkkejä useasti ja rapsuteltiin, halittiin ja syliteltiin. 4-päivää oli Elville vähän liikaa erossa omistajasta, ja kun pelastus saapui, ei eteisestä lähdetty enää minnekkään. Kai se silti musta jotenkin tykkäs :D Ainiin ja mä ainakin olin aivan sekaisin seuraavina päivinä, kun ei mulla ollutkaan lenkkikaveria.




No siinä sitten vein (ja hainkin) äitiäni lentokentälle. Ja hoidin hänen asioita sillä viikolla ja ajelin autolla ympäriinsä.

Sitten ratsastusharrastus on muuttunut kokonaisvaltaisemmaksi mun elämässä. Kävin vähän kokeilemassa ystäväni hevosella, voi jummi kun en ollu yhtään tottuntu sellaiseen herkkyyteen. Osaankohan mä koskaan olla niin tyyni ja rauhallinen, että voin tosissani ratsastaa noin herkällä hevosella. Totesin kyllä, että voin mä uudestaankin tulla, jos hevonen (ja omistajakaan) ei vaan järkyttynyt liikaa :D

Kävin myös Piet Nibbelink.in hevostaito-luennolla Nuuksiossa. Aivan ihana mies! Tuolla luennolla syntyi haave, että joskus, joskus on päästävä hänen tilalleen Hollantiin, olis aivan mahtava päästä. Siellä siis opetellaan ratsastus ensin ilman satulaa ja sitten siirrytään vasta ratsastamaan satulan kanssa. Kuulostaa aivan mahtavalta. Tai jotenkin, kaikista ihanin tunne on ollut sillon kun ratsastin laukkaa ilman satulaa, voi että!
Otin muutamia kuvia tuolta kurssilta, mutta ne sai vaan omaan käyttöön, joten en viitsi julkaista niitä täällä, mutta kaikki voivat joko googlata nimellä tai katsoa nettivuilta hienoja kuvia.

Samalla kävin moikkaamassa tuttuja ja ajelin pitkinpoikin Helsinkiä. Oli ihanaa kun sain yöpyä vähän lähempänä, ettei pitkän päivän jälkeen tarvinnut lähteä ajelemaan kotia kohden. Suur kiitos tästä. Niin ja oli ihan sika mukavaa, vaikka yhteinen aika painottuikin iltamyöhään.


Niin ja sitten koin tiistaina ihania onnistumisia western-ratsastukseni parissa. Sain kehuja opettajalta ja muiltakin siitä, että kuinka onnistuin ja olin kehittynyt pelkästään yhden yksityistunnin jälkeen (en ehkä ihan niin pahasti tökkiny edessä, kuin aiemmin, taino melkein kuitenkin :D). Toi asia on nyt se mistä nautin eniten. Hymyilyttää ihan kun ajatteleekin asiaa

Niin ja sitten näihin hurahdus juttuihin. Kun tosiaan pyöräilen nyt melkeen 18km suuntaansa (1 krt/vko). Niin ostin pyöräilyhousut! (:DD) Mutta yllättäen ei ne ollutkaan ihan niin pahat kun kuvittelin (ehkä näin aimmenin silmissäni sen tukevan amerikkalaisen shortseissaan). Niin ja ostin uudet kegät tallillekkin, sellatteet joissa on turvakärki. Ja heppailusta senkin verran, että ilmottauduin avuksi viikonlopun estekisoihin.

Kyllä tää elämä taas rullaa ja aurinko paistaa!