Ahdisti jo paikanpäällä, kun tunsin toisen surun ja yksinäisyyden. Sekin tietysti ahdisti, etten muka ollut ehtinyt käydä tervehtimässä koko viikon aikana, vasta viikonloppuna. (Mummo kun on ollut niitä ainoita ihmisiä, joka ei ole millään tavalla arvottanut minua eron tähden. Kaikilla muilla on jokin ajatus siitä mitä olen, tai mitä minun pitäisi olla. Hänen kanssaan olen saanut olla rauhassa, ihan vain itsenäni.)
Ulos päästyäni soitin entiselleni, ettei sitten viitsinyt mainita asiasta. (Mummohan tosiaan kysy ensimmäisenä kun paikalle saavuin, että olenko kuullut uutisia.) Silloin taisi oikein iskeä, eihän asia mulle enää kuulu, ja mitä se nyt mulle enää soittaisi. Kotimatkalla joku sitten repesi, hervoton epätoivo ja itku valtasi mielen. Kai siinä nyt kaikkea pahaa oloa samalla purettiin, vaikka päällimmäisenä olikin koirakaverin menetys.
viime visiitiltä |
Ensiviikon Stuttgartin matka jo kutkuttaa takaraivossa. Pitänee ryhtyä miettimään päällepantavaa, säähän siellä tällähetkellä näyttäisi +9 ja +12 välillä olevan. Päästään siis ihan kevätfiiliksiin! (äitikin jo hiukan pettyneenä totesi, että eihän sinne sitten minkkiturkkia voi laittaa ;D) Ja jos ei vapaa aikaa saa muuten kulumaan niin meijän hotlalla on sauna ja kuntosali, päätin että ainakin kerran pitää käydä kokeilemassa. Eli siis laukkuun ainakin pakkautuu ne varusteet.
Kouluhommiakin on taas saanut tehdä. Onneksi varsin maukkaita luomuksia saanut tehdä niistä voikin lukea lisää täältä: sphi delight
Jos haluaa reaaliajassa nähdä jotain tekeleitä ja muuta elämää, niin kannattaa seurata minua instagrammissa, tutulla nimikkeellä: sphilove
Tää on meiltä kaikilta: ♥
VastaaPoista