Karvakuono

Johan on ollut hiljaista. Mutta nyt se on rikottava. Meidän perheeseen on tullut koira! Sellainen poikanen vielä vaikka painoa onkin jo melkein 30 kg! Tää rassukka oli ilman kotia venäjällä, joten pakkohan se oli tänne kainalokaveriksi saada. Jännitystä tietysti lisäsi vähän se, että ei ihan tiedetty minkäkokoinen rontikka sieltä saapuu. Ekat kuvat varaillessa, kun oli ihan pentuajalta. Ja aika iso jöntikkä sieltä tulikin.
Luonteeltaan tää kaveri on tosi rauhallinen (mitä nyt saattaa saada hepulikohtauksia) ja mietteliäs. Pitää hetki tutustua uusiin ihmisiin ja paikkoihin ennen kun se osaa ottaa rennosti ja tulla likelle.

kieli:>

kehari vauhdissa, täyttä ja sataa kohti kameraa!

Ulkoillessa kaikki asiat on ihmeellisä, ja kaikkia ihmisiä ja koiria (paitsi niitä räkyttäviä) olis kiva moikata. Alussa oli aina kauhee meno ja veto päällä, mutta ollaan saatu kitkettyä se jo aikalailla pois. Ollaan onneks saatu perus luoksetulokin jo kuntoon, niin voidaan jo ulkoilla vapaana mettäteillä ja pelloilla.Tää tapaus onkin tosi oppivainen. Muutamassa päivässä tassun anto ja maahanmeno alko onnistua ihan mutkitta. Kokoajan pitäisi siis keksiä uusia jekkuja joita opettaa, taitaa loppua omistajan mielikuvitus ennen koiran oppimishalun loppua.


Oonkin tässä mietiskellyt että mikähän harrastus voisi olla tuolle sopiva. Kaippa se tässä ajankuluessa löytyy. Tokoilua haluaisin ihan yleistottelevaisuuden kannalta harrastaa, mutta ei oo vielä paikalliselta koirakerholta tullut vavistusta kevään ja kesän kursseista. Sitä odotellessa vietetään aikaa lenkkeilen ja treffaillaan kaverin hoffi tyttöä jonka kanssa on kiva juoksennelle (ja ärsyttää sitä).

Loppuun vähän allekirjoittanuttakin ettei pelkkiä haukkuja;)