Elämän ylin onni on varmuus siitä, että sinua rakastetaan sinun itsesi takia - tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta. Victor Hugo

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Juhannus!

petankipallo lentää
Bloggeri on viimeaikoina tökkinyt, ja kiirressä en oo jaksanut alkaa sen kanssa vääntää - joten kirjoittelu on jäänyt vähiin. No  on kyllä kuvailukin työhommien ja kaiken muunkin kiireen takia. Juhannusjuhlat toivat mukavan paussin kiireeseen ja sainkin nauttia aivan mahtavasta seuratsa koko viikonlopun pe-la täällä Riksussa ja la-su Turengissa. Kuvailustakin sain nauttia hetken mölkky ja petankikisojen aikana, muuten illat menikin fiiliselyssä ja nesteytyksessä. Toivottavasti kaikilla oli aivan mahtijuhannus :>
kuoharipullon avausoperaatio

hymy herkässä!

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Jenni Vartiainen - Kiittämätön

Väsyttää. On se sitten rankkaa käydä töissä.. (tosiaan vilustuin vähän tälläviikolla oitin hommissa). Nyt viikonloppuna oli hyvä fiilis, sain tehdä sitä missä oon hyvä. Se kertoo siitä, että ehkä on vähän ikävä edellistä työtä - mutta kai se on edettävä vaan jonnekkin muualle.

Onnistuneen viikonlopun jälkeen olis mukava vähän juhlia - mutta ainiin - huomenna on arki ja ne varsinaiset työt. Joten saa se juhlinta jäädä jonnekkin myöhäsempään (mun juhlimistahdilla jonnekkin hamaaseen tulevaisuuteen). Ainiin voisin sanoa, että mun työnantaja on aivan ihana. Sain tuliaisia Intianreissulta! Niin ja tajusin, että tänhetkisen sopparin mukaan mullahan on enää 4 täyttä viikkoa hommia. Sitten onkin jo syksyn odottelua - kai elokuu jo odotteluajaksi lasketaan.


Viikolla oli hiukkasen pinna kireällä. Sain kilarin jopa puhelinmyyjälle (mutta se ei tajunnut kun totesin, että en halua vaihtaa liittymää, ja se vaan jatkaa..). Sitten paniikissa ajoin nurmikkoa (noitten erämessujen takia) ja löpö tietenkin loppui kesken, enkä löytänyt täyttökannua. Kilahtelin sitten mennen tullen siinä. Se päivä oli kyllä yks sellanen - oikeestaan ei niin mainittavan arvoinen edes.


Paljon kaikkea on tässä hiljaiselon aikana tapahtunut, mutta tuntuu, että ne on niin menneitä juttuja ettei niistä jaksa kirjoittaa tai edes ajatella enää. Pakko sanoa silti, että ihania juttuja ystävien kanssa on tullu tehtyä ja hymyiltyä.

Onnesta - saan taas fiilistellä mun matkustajaminäni kanssa. Taskussa on liput Pärnun matkaa varten, jonne lähdetään kaverin kanssa lomailemaan. Muutenkin oon joutunut vääntää kättä mitä tekisin, haluaisin hurjasti jonnekkin, lomat vaan tulee niin nopeasti.
Kalenteri on täynnä - treffailuja niin sukuliasten kun kaverienkin kanssa on jo sovittu. Tuntuu että nyt pitää pitää ittensä kiireisenä, eikä jäädä olemaan, en jaksa ajatella asioita (tai vatvoa). Taisiis kun jotenkin ottaa kaaliin aikataulutus, tai sen puute. Siitä johtuen ajattelin, että ehkä on vaan pakko puskea niin ne viikot menee vaan ohi ihan huomaamatta. Ei huomaa edes kärsiä siinä sivussa. Tuntuu kaikista helpoimmalle.