Elämän ylin onni on varmuus siitä, että sinua rakastetaan sinun itsesi takia - tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta. Victor Hugo

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ensilumi

ensilumi ja vauhtiviirut
Pitkä viikonloppu yllärilomaa koulusta. Mikä parempaa kun lähteä reissaamaan eestimaalle! Ajoitus oli hyvä ja huono, riippuen siitä miltä kantilta katsoo. Sain nauttia ensilumesta ja auringosta, mutta myös pelätä koko takasintulo ajaomatkan jäisillä teillä - allahan oli kesärenkaat. Muutenkin tuo auton varustelu ei ollut ihan täydellinen (kiitos kiireen ja toisenosapuolen) ei raappaa, ei lumiharjaa. Kaupassa manasin varmaan ääneen, kun etsin harjaa jolla lumi lähtisi ja olisi autofriikki toiselleosapuolellekkin kelvollinen (kuulin  vaan päässäni hänen äänensä: toi raapii maalipintaa). Ilmeisesti mun matkanteosta oltiin kuitenkin oltu niin huolissaan (ehkä senkin takia kun soitin paniikkipuhelun etten selviä) ettei yksi vääränlainen harja enää mitään asioissa painanut.


Lyhyet unet ja torstain matkailu otti koville ja meninkin untenmaille jo kuuden aikaan, samalla sisäinen unikekoni sai kölliä, sillä heräsin seuraavana päivänä vasta yhdeksän aikaan aamulla. Kellon ympäri hujahdettiin siis ihan sujuvasti.

Pejantainen auringonpaiste ja lumenhipsuttelu houkutteli pitkälle kävelylenkille. Kuutisen tuntia hujahti sujuvasti kun piipahti välillä lämmittelemässä sisätiloissa. En ole tainnut nauttia olostani noin pitkään aikaan. Ei ollut liian kylmä, ei liian liukas ja aurinko paistoi. Pisteenä iin päälle oli tietysti se ettei minnekkään ollut kiire.

Kävelyreissuiltani jäävän ajan sainkin sitten kölliä sohvalla ja tuijottaa muutamaa elokuvaa, jotka löysin marketista alehinnoilla. Ihan kelvollisa pätkiä niihin hintoihin.


Painajaismainen pyry
Tyylikäs minkkinen
Jotain hyvääkin siinä painajaisia aiheuttaneessa pyryssä oli. Lähdin matkaan hyvin ajoissa, ja sain kävellä tallinnassa pitkästä aikaa. Muistelinkin, että vanahssakaupungissa olen viimeksi käynyt tallustelemassa kaksi vuotta sitten kesällä.
Ja säähän suosi matkaajaa. Vain muutamia seurueita oli liikenteessä juuri siis minun makuuni sopivasti. Kipsuttelin katuja ylöspäin ja alaspäin, poikkesin taidenäyttelyssä ja istahin diaprojektorin ääreen.

Ainoa erehdys jonka tallinnassa tein oli käynti merekeskuksessa, kuka siinä helvetissä edes haluaa käydä? Rättejä rättien perään. Niin ja humalaisia kaljamahasuomalaismiehiä ja pariskuntia kiljuvien kakaroittensa kanssa (eiks kuulostakkin lepposelta lomanvietolta?).


Tais olla vähän säähänsopivampi pukeutuminen mulla?
diat pyörimään
Jalat kyllä koki kovia tallinnan liukkailla kaduilla, kengätkin sai tutaa että kyllä se vesi läpi menee kun tarpeekis monessa loska-lätäkössä plurataan. 
Tässä kuvassa sentäs mukavampaa lumimaastoa, josta päätin oikeasta hullun kaljakärrynvetänän ja lehmänkokoisen koiran ja ulkoiluttajan vanavedessä. 
Onneksi mukana oli karvavuoriset kengät jotka sai lämmittäjän roolin laivaanpääsyä odotellessa.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Oman elämän aakkoset

Sain haasteen Neria's-blogista.

 “Kerro kymmenellä kuvalla, mistä aineksista sinun blogisi on tehty. On haastavaa rajoittaa koko blogin aihepiiri kymmeneen kuvaan! Haasta viisi bloggaajaa samaan, ja muista kertoa keneltä itse sait kuvahaasteen! Mistä sinun blogisi on tehty…. sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista? :)“

 

Suurin osa asioista näkyy selvästi  blogia lukiessa ja jotkut nostavat päätään tasaisin väliajoin. Osa kuitenkin tulee esiin vain ohimennen, jolloin satunnaisten lukijoiden on vaikea huomata näitä tärkeitä kulmakiviä.

Arvoista

Hauskanpidosta ystävien kanssa

Juhlista ja elämän onnenhetkistä

Karvakuonoista

Laiskottelusta juuri silloin kun pitäisi pakertaa

Matkoista ja matkailun kaipuusta

Puutarhatöistä

Rakkaudesta macro-objektiiviin

Töistä

Äkkipikaisuudesta ja raivareista

torstai 18. lokakuuta 2012

"Snowwine"

Kuva luokkakaveri omistama!
Tänään tutustuttiin viinitietouteen. Alkupäivä syvennyttiin perusteisiin, niin viinien ja ruokien sopivuuksista (Sauvignon Blanc ja vuohenjuusto) kuin viinin valmistuksesta (moloaktinen käyminen, tanniini) ja tarjoilusta (sabrage, dekantoiminen). Pari viimeistä tuntia käytimme viinin maisteluun. Sitruunan, greipin, sinihomejuuston, kylmäsavulohen, ja suklaan kanssa maistelimme kolmea valkoviiniä ja kolmea punaviiniä. Maillä on niin hyvä porukka, että kaikki oikeasti jakoivat miltä kaikki maistui, näin tuoksuista ja mauista saattoi saada oivalluksia.
Löysin uuden tuttavuuden, punaviinin, jota aion kokeilla uudemman kerran. Tämä Casillero del Diablo, Cabernet sauvignon 2011, Chile on hyvin täyteläinen ja hilloinen.
Todettiin että meidän kannattaisi porukalla järjestää tälläinen uudestaan vapaa-ajalla. Maistelusta ei tule suuria kustannuksia kun moni osallistuu.

Lainattu täältä
Mukavan päivän päätteeksi taidan vähän hemmotella itsenäi pienellä elokuvatuokiolla. Elokuvissa kesken jääneellä Lumikki ja metsästäjä elokuvalla. Ensi-illassa käydessämme elokuva keskeytyi viallisen filmin takia. Hyvä fiilis siitä jäi, siltä osin kun nähtiin. Pitää kuitenkin aloittaa aivan alusta, että pääsee kunnolla fiilikseen. Ja päivitän muistini myös siitä, mitä siinä elokuvassa taas tapahtuikaan :D

Ensin kyllä täytyy katsastaa Master Chef! Oma suosikkini oli ensimmäinen voittaja Julie hän oli aivan älyttömän ihana. Hänen keittokirjansa olisi mukava katsastaa.
Lainattu täältä


lauantai 13. lokakuuta 2012

Step by step

Kuva lainattu täältä
Eilen vietin ansaittua leffailtaa. Käytiin katsastamassa Step Up Revolution. Tassi nyt oli automaattisesti mahtavaa. Plussana oli hyvät hahmot (niiden tuomat luontaisedut ;)) ja no se perus kutkuttava rakkausleffakaava. 3D oli ihan jees, aiemmin en ole kunnollista suomessa kokeillut, ainoastaan ameriikassa jo 10-vuotta sitten.

Eilen alkoi ruokapäiväkirjan pitäminen koulua varten. Joten hyvin alkoi sekin, pienellä elokuvamässäilyllä. Muutenkin ihan hävettää kun ajattelee omia ruokailutottumuksia. Noh ehkä kun ne kirjaa paperille, niin ymmärtää että mitä pitäisi muuttaa. Painoa on nimittäin kerääntynyt taas ihan liikaa.

Niin mutta se miksi olin ansainnut hiukan hemmottelua, (omasta mielestäni) on se että löysin (ja pääsinkin sinne!) itselleni mieluisen työssäoppimispaikan.

Tänään juhlistetaan äitini syntymäpäivää, samalla voin kertoa mukavia uutisia kouluni osalta. Eikai voisi paremmalta tuntua.

..mutta.. Muuten elämä ei sitten tunnukkaan kovin positiiviselta kaikki on jälleen mullin mallin. Onneksi tässä on pienenä porkkanana muutama lomamatka Pärnuun ja suunnitelmissakin vielä muutama lisäbonus, kun suoriudun harjoittelusta kunnialla läpi.

Ajattelin että kai tässä pitää alkaa elää ihan päivä kerrallaan eteenpäin. Oon suunnitellu liikaa enkä oo saanu niillä aikaan mitään todenmukasta. Oon alkanu toteemaan, että joko mun täytyy kehitellä uudet unelmat ja suunnitelmat tai sitten vaan antaa olla.

Nykyhetkessä kun aijotaan elää, niin tiedostan, että siivota pitäisi ja huomista varten kerätä vielä loput omppulat mehunpuristusta varten. Kuitenkin kroppa on hautautunut syvälle sohvaan ja jalat lepäävät pöydällä. Ja fb keskustellaan hyvän ystävän kanssa tärkeistä asioista. Mikä kiire tässä nyt sitten oikeestaan onkaan?

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Uudet tuulet

Täällä puhaltaa uudet tuulet.
Aloitinhan taas opiskelut - nyt, ravintola- ja catering-alaa aikuisopiskelijana. Muutama viikko on takana ja olen tyytyväinen valintaani. Meillä on ihan huippuryhmä, on siis mukavaa opiskella yhdessä - nyt jo osataan nauraa toistemme kanssa.
Plussaa on tietty myös se juttu, että koulumatka on (kävellen) vain 3-5 min!

Tehtiin perjantaina karjalanpiirakoita, olin tyytyväinen omaan rypytykseen. Pienistä ne ilot syntyvät, ja muutenkin vatsat on kyllä saatu joka päivä hyvästä ruuasta täyteen, päivän kokkauksen päätteeksi kun kaikki istutaan alas ja maistellaan luomuksia. Joukossa on kyllä todella taitavia ja luovia kokkeja. Itse olin viikolla myös kolme päivää tarjoilemassa harjoitusravintolassa. Jotenkin vaan tuntuu niin omalle tuo asiakaspalvelutyö.

Vähän ikäviäkin uutisia. Mun perus hoitokoirat on vähentynyt yhteen kappaleeseen kahden sijasta. Toinen niistä pääsi nukkumaan alkuviikosta. Saagapienipesusieni, sai taakakseen liian paljon sairautta.

Tänään kävin katsastamassa Tervakoskella Rouva Presidentti filmatisoinnin. Hauskoja ja tarkkaavaisia yksityiskohtia, paikoitellen ääni ja kuuluvuus oli heikkoa. Mutta nautin katselusta. Kannattaa kyllä kurkata (trailerin näkee tuossa alla:>) jos ei ole vielä kyseistä pätkää nähnyt :)
Kuva lainattu täältä