Elämän ylin onni on varmuus siitä, että sinua rakastetaan sinun itsesi takia - tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta. Victor Hugo

perjantai 30. joulukuuta 2011

Uusi vuosi uudet kujeet

Kiitos ja kumarrus viimevuodesta. Oon saanu nauttia ihanista hetkistä. Mun ihanat ystävät on ottanu mut mukaan reissuille Englantiin ja Ranskaan. Sitten oon päässy isäni ja veljeni kanssa Aasianmaalle. Ja ollaan käyty vanhempien kanssa Pärnun hiekkarannoilla. Lisäksi töiden takia oon valloittanut suomen kamaraa. Ja sitten on ollu ihania ystäviä, paljon hauskoja menoja.



Niin ei se aina ole ollut ruusuillatanssimista. Tai perjaatteessa juuri sitä, piikikkäitten sellaisten. Kiristelty hampaita, kun ei ole ollut aikaa mihinkään, ja sitten kun sitä on ollut niin sittenkin ollaan kiristelty hampaita. Toinen osapuoli on saanut kuulla kunniansa useaan otteeseen, syystä ja syyttä. On tehty töiden perään töitä ja puskettu eteenpäin kolmioleipien avulla. Nälän lisäksi on ollut ihania herkutteluhetkiä kuten jäätelöannoksia ja yltäkylläisiä aterioita.



No onhan sitä tässä myös sekotettu elämänpyörää. Ei olla menty mukaan fiksuun ratkaisuun, eli koulunpenkillä istumiseen. Nyt sitten yritetään taas miettiä suuntaa. Ja ennen kun suunta löytyy niin toivottavasti voin tehdä vähän lisää töitä.



Ennen töitä pitää kuitenkin päästä vähän matkustamaan. Uusi vuosi alkaakin hyvin lähdetään hetimiten Azoreille São Miguel.in saarelle. Päästään maistelemaan euroopan ainoan teeviljelmän teetä, uimaan tulivuorenkraatereissa ja rikkikylvyissä. Ja tärkeintä nautin elämästä perheen parissa. Oon ehkä onnellisin, koska toi toinenkin osapuoli lähtee matkaseuraksi.

 Suuri kiitos heille jotka viettivät kanssamme Uuden Vuoden vaihtumista!
ruikulitinat tuovat varmasti meille onnea!
 

 
 

 
 
 
 
 

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

plus asteita

Voi että aatto meni sutjakkaan. Vietettiin puoliksi mun joulua ja puoliksi toisenosapuolen joulua. Mun jouluun kuuluu se, että käydään tutuilla ja sukulaisilla. Ja tietenkin haudoilla. Nyt jäi tutut vähän vähemmälle kierrokselle, kun piti ehtiä syömään toisenospuolen mummolle. Ilta olikin mukava, sain rentoutua. Tää olikin varmaan ensimmäinen rentoutuminen sitten moneen viikkoon.  Kaiken mukavan vastapainoksi heräsinkin sitten viiden aikaan aamulla turkasen kovaan kuumeeseen.

Norsu sai kodin takanreunalta
Nyt siis saan tai joudun lekottelemaan sängyssä (vaikka totesin jo, että minunhan pitäis päästä vähän siivoamaan :D). No kai tässä pitää parannella itteään kyllä. Ajateltiin nimittäin tiistaina vähän ostosreissua. Tarvittaisiin tai oikeestaan haluttaisiin olkkariin uusi sohva. Ja sitten uusi telkkaripöytä. Tämä tuleva pöytä itseasiassa saatiin joululahjaksi. Pöydän valinnan kanssa tulee varmasti ongelmia, minä haluaisin jonkin kauniin, jonkun joka sointuu tilaan. Ja toinenosapuoli taas on käytännöllinen. (kaksi tasoa ja taustalevy) Eli tämän asian kanssa tulee varmasti hampaidenkiristelyä kaupassa.

Saanko esitellä tulevat kanamme!

Muutenkin saatiin ihania lahjoja. Vanhemmiltani saatiin monia kivoja juttuja, vaikka oltiinkin sovittu ettei joululahjoja osteta! Ja sitten toisenosapuolen puolelta saatiin ihana jälkkärikirjan ja sitten hauska etanantappokirja :D Naurettiin iltayöstä kun availtiin se paketista ja luettiin sen vinkkeijä (muutama oikeesti varsin uusi tuttavuus, jota kokeillaan ensi kesänä). Kirja myös vahvisti sen, että tarvitsen kanoja, ne kun rakastavat näitä nilviäisiä.




Käytiin illalla vielä hautuumaareissulla, aamulla Lopen hautausmaan valot ei vielä säväyttänyt (muuten säväyttääkin sukuhaudan ja muiden isin tekemien kivien takia), mutta illan pimeydessä Janakkalan hautausmaa näytti kauniilta.


varjokuvaa
 
Ja sitten ajettiinkin kotiin pimeydessä.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Postin tuo, postin tuo..

..postin tuo Pate jokaisen luo!

Kuva lainattu täältä
Luin juuri viikonloppuista Aamupostia, ja juttua siitä kuinka korttien keräilijät syyttävät itellaa korttien tuhoutumisesta (tuohoutuminen on kyllä ikävää).
No siis kun niitä kortteja parhaimmillaan lajittelee 6-8 eri ihmistä. Kuten esimerkkikortti tampere-vantaa. Ensin Tampereella kortti otetaan pois punaisesta kirjekuoresta, jonka jälkeen se menee 2 ihmisen avustuksella leimauskoneen läpi, jonka jälkeen ne lajitellaan lähteväksi kahden ensimmäisen numeron avulla. Tämä kortti kuitenkin joutuu vahingossa 02 alustaan huolimatta riihimäelle lähtevään hämeenlinnapinoon. Riihimäellä tämä hämeenlinnapino laijitellaan ja huomataan, että kortti on väärässä paikassa, se nostetaan uudelleen lajiteltaviin ja joku toinen lajittelee tämän kortin kahden numeron pinoon ja vie sen omaan lähtevälaatikkoon, jonka jälkeen vielä tapahtuu varmasti jotain lajittelua mitä en tiedä. Noh tätäkin epäonnen korttia siis on käpelöinyt 6 tahmatassua.

Yksi näistä tahmatassuista olen saattanut olla minä!

No eipä voi lajitteluakaan aina syyttää, tosipaljon kortteja jää siihen lajitteluvaiheeseen kun kortista puuttuu nimi, katuosoite, postinumero tai postitoimipaikka. No osa tietysti pystytään jäljittämään, mutta, kun nämä kaikki edellämainitut puuttuvat niin aika vaikea on keksiä saaja ellei ole meedio.

Nojoo se kai niistä korteista (itte muistan ainakin nyt olla paljon tarkempi osotetietojen kanssa!)

8,3 miljoonan joulukuusi! Mullekkin kelpais ;> kauppalehti
Jouluaatto tiettekö puksuttaa kohti ja kovaa vauhtia. Sain tänään valmiiksi alakerran kaappien päälliset (taisiis toinen osapuoli oli kotonaan tehnyt ne ja minä vaan asensin :>). Sitten no sain kaavoitettua alakerran verhon ja löysin täytteet kaapinpäällis tyynylle. Nojoo ei kuulosta hurjalta. Huomenna alkaakin loppurutistut, pakko saada kaikki siistiksi (tämä aiheuttaa paniikkia ja ahdistusta).
Niin ja viimevuonna ostettu joulukuusenjalka on kateissa!! Minne mä nyt kuuseni (jota ei kyllä vielä ole hommattu) tökkään? Siis kuusenjalan takia järjestetäänkin suuretsinnät.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Nummela

Eilen olin töissä - äitini nimittäin. Kuoppanummen koululla, Vihdissä esiintyi Anssi Kela.

Muistan kun joskus aikoinaan laulettiin Puistossa ja Milla - kappaleita. (voi niitäkin aikoija! Mieti kappaleet on julkastu 2001! Vähänkö oon ollu sillon pieni.)
Uudesta tuotannosta ei ollut mitään hajua, mutta yllätyin kuinka kivaa oli jammailla vanhoja kappaleita. Ja kuinka sanat on syvällä muistin koukeroissa!


No ehkä siinä vaiheessa itsellä meni vähän yli, kun Kela alkoi laulaa Nummelaa (ja nummelassa kun oltiin) porukka vähän villiintyi. :) Mutta toisaalta varsin mukava juttu tuokin. Miksei voisi pitää kunnolla hauskaa.
 Kertakaikkiaan kuitenkin varsin mukava ilta, oli ihanaa olla rentoutumassa hyvässä seurassa! (Ja sain kuvata kaikessa rauhassa ja yrittää kikkailla vastavalon kanssa.) Muutenkin ilta jatkui mukavasti Turengissa herkkujen leipomisella ja niiden syömisellä pitkälle iltaan.



Tässä kun vähän otin selvää Kelasta selvisikin, että pari bändin jäsentä soittaa myös Lemonatorissa. Siitä syntyi myös oiva takautuma seuraavaan biisiin.




Loppuun vielä Kuoppiksen koulun savitöitä.  Teoksen nimi on Erilaisuus on rikkautemme (2011). Omasta mielestäni paljon varsin veikeitä naamoja.


tiistai 6. joulukuuta 2011

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Vähän tunnelmia omasta hiljaisesta itsenäisyyspäivästäni. Valojen ja itsenäisyyspäivänvastaanoton Jääkärinmarssin törähdyksien myötä toivotan kaikille onnellista ystävänpäivää.





maanantai 28. marraskuuta 2011

Blogi-blogit-blogimpi-blogein

Oon kirjottanu blogiani puolisenvuotta. Ja tänä aikana oon löytäny sattumalta muutamia kivoja blogeja. Kuitenkin oon kaivannu lisää uusia lukukokemuskia. En väitä, että nykysiet blogit ei olis ihania ja en muka tykkäis lukea niitä, ei tosiaankaan. Vaan haluisin enemmän luettavaa, että aina kun ihmettelisin täällä, mulla olis aina uutta luettavaa.

Kuva täältä
No helpommin sanottu kun tehty. Haluan, että mulla on mukavia lukuelämyksiä. Ja että on mukavaa, niin siihen vaikuttaa niin moni asia. En kestä kirkkaita värejä, mutten liian tummiakaan (voisi siis kysyä, mitä värejä sitten kestän?) Enkä liian eläviä taustoja - jossa tapahtuu liikaa, sillon en pysty keskittymään lukemiseen.

No sitten en kestä myöskään sitä, että teksti keskitetään. Tää opittiin jo joskus ala-asteella, että jos haluaa helposti luettavaa tekstiä älä tee niin. No ilmeisesti moni ihminen tykkää tästä vaikeasti luettavasta ja pomppivasta tekstistä. (No mutta minä en, enkä siis voi lukea sitä tekstiä)

Kuvat on mun yksi henkireikä. Ja jotta kykenen lukemaan mun pitää saada myös katsella kuvia. (en tarkota että en osais lukea kirjoja, että lukisin vaan sarjakuvia, ei todellakaan - inhoan sarjakuivia) Blogimaailmassa vaan tarvitsen ne kuvat.  
Niin ja no tietty aihepiiri on kanssa (mitä nyt tyhmäilen, tietenkin..) tositärkeä. Tiedätkö kun etsii blogeja niin aina ne blogin kuvaukset alkaa jotenkin näin "opiskelijatyttö joka kirjoittaa muodista, sisutuksesta ja matkailusta" tai "kiinnostuksen kohteina on muoti ja kaikki siihen liittyvä" Ääh - ei voi jaksaa, tietysti ymmärrän, että tää blogimaailma aikalailla pyörii sen muotimaailman ympärillä. Kaikki on joskus kirjottanu jonkunnäkösen kenkä,laukku,vaate-postauksen. Mutta en mä silti koe haluavani lukea muotiblogia. Niin kun en ikimaailmassa ole niin pintaliirto, että osaisin (ja jaksaisin) pysyä kaikissa villityksissä mukana. Nojoo on mulla ala-asteella ollu skeittikengät, niinkuin tuhansilla muillakin - koska ne vaan piti olla. Niin ja onhan mulla ollu sellatteet Spice Girls tolppakengät! (ja vielä keltaset, kun tosissaan halusin ne - voiko joku kuvitella mut keltasissa kengissä?? - meni muuten kylmät väreet, kun mietin keltasia kenkiä..)


(Muistan hyvin omat kenkäni, mutten aivan kuitenkaan, ne oli jotain näiden -kaunokaisten- väliltä. Kuvat lainattu oikea ja vasen ja liitetty yhteen.)


No mutta siis en tosiaan haluu mollata niitä blogeja joita en itte kestä, koska ääh ne on omalla tavallaa omalle kohderyhmälleen varmaan ihan nappisuorituksia.
No mutta siis loppukaneettina (onko se ees loppukaneetti? Käytin sitä edellisessäki postauksessa, no muistelin että olisi.) löysin muutamia ihan kivoja, hauskoja ja nokkelia blogeja lisää. Hankala kun olen, niin en vaan heti kelpuuta niitä listoilleni, vaan hetken hengailen ja mietin onko tää nyt sitä mitä haluan :D

Niin ja samalla voisin kiittää kaikkia niitä mun ystävien blogeja, jotka naurattaa ja itkettää ja on vaan niin ihania ja niitä lukiessa tietää, että tää maailma on todellista!

tiistai 22. marraskuuta 2011

veren himo

Kuva täältä
Voi että - oon siis sairastellut (jälleen) koko viikon. Sen siitä saa kun painaa töitä, eikä saa kipeyttä pois välillä. No eipä tuosta sen enempää. Kipeyden turvin sain kuitenkin käpertyä sohvalle useanakin päivänä ja katsella elokuvia. Viikon teemana oli Twilight. Odottelin nääs viikon huipennusta kun lähdettiin "noitten sukulaistyttöjen" kanssa vähän elokuvailtaa viettelemään.
Jotain pieniä höiriötekijöitä oli matkassa, mutta onneksi oltiin hyvillä mielin. Tsempattiin toisiamme elokuvan käänteistä ja siitä mitä todellisuudessa odotettiin - vatsalihaksia. (joita ei ihan tarpeeksi kyllä nähty.) 

Koska oli tuo viikkoteema, sen mukasesti sitten lueskelin joitain arvosteluja ja löysinkin aivan mainion. Itse kun en oo mikään tiukkapipofani noiden leffojen suhteen. (Ajatuksella - hyvää viihdettä - kivasti kirjotetut kirjat - tunnustan oon tirautellu myös useaan otteeseen!) Jotenkin parasta siinä koko arvostelussa oli loppukaneetti: "Elokuva kyllä tarjoaa yhden tärkeän opetuksen, joka onkin toki hyvä muistaa: Käytä aina ehkäisyä vaikka seksikumppanisi olisikin kuollut." Lainaus osoitteesta, jossa muu osa tästä hyvästä arvostelusta. Oivoi nauroin yksikseni kippurassa, kiittäen onneani, ettei toi toinenosapuoli ollut vielä kotona. (Vaikka kyllä pakotinkin sen lukemaan arvostelun, vaikkei ole yhtäkään elokuvaa nähnytkään.)

No tänään elokuva on jo jäänyt taakse, vaikka onkin tän postauksen kirjotuksen aikana mielessä (kihertelen vieläkin arvostelulle - niin ja vatsalihaksille), nyt edessä on jo uudet haasteet. Tajuatteko te ihmiset (tiedän ainakin yhden lukian tajuavan!), että joulu on jo ihan kohta. Tänään aloitettiin kirjoittamaan joulukortteja, jotta vältyttäisiin jokavuotiselta paniikilta. Tätä paniikkia vältetään myös siltä, että tylsäilen. Haluan saada valmisjoulukortti-varastoni loppumaan. Mutta jos ei korteilla päästä panikoimaan,  niin aiankin lahjoilla. Onneksi osa on jo kasassa (jopa kääreissäkin!) vielä kuitenkin puuttuu. Voikun osaisi olla ajatustenlukija ja löytää mukavia lahjoja ihanille ihmisille!

Ps. vielä jumitetaan leffassa - yritin löytää ihanaa kuvaa hääpuvusta - kun siinä oli selkä sellasta läpinäkyvää pitsiä, mutta ilmeisesti en vaan osaa googlettaa oikein.

torstai 17. marraskuuta 2011

90

Todistin viimeviikolla todellisen lätkäfaniuteni. Siis tehtiin invistä paidoista ja siellä on nimikkoipaidat koivulle, selänteelle ja graanlundille. (Oikeinkirjoitus granlund. :DD) No empä mä ookkaan kiljunu sen perään niinkuin monenmonituiset muut naispuoliset henkilöt. Joten saanen kai ainteeksi oikeinkirjoitusmokani?
No muuten sitten oonkin aivan rätti. Takana on nyt ne kaksi päivää inventaariota. Ja se ei ole mitään mukavaa touhua, kun tavaraa on paljon. Jos lopputuloksena (siististi koottain, nipuissa, tiiviisti) on pakettiautollinen laatikkoja. Itellan varastopoika oli meijän kaveri kun tultiin 4 min ennen kun se vastaanotto meni kiinni..

Viikonloppuna ei ladattu akkuja, vaan lähettiin kaveriporukalla Mänttään. Samaan osoitteeseen missä jo aiemmin kävin tänä syksynä. Nyt siis vaan oltiin suurella porukalla. Syötiin ja hengailtiin (noi pelas innolla kimbleä) niin ja käytiin vähän katsastamassa yöelämää (hurjan vilkas muuten).

Ekassa paikassa pojat laulo karaokea. Ja siellä oli joku paikallinen joka esitteli itsensä, ja sitten kyseli mistä tullaan - ja totes, että joo kyllä mä oon Turengissa Rautaruukilla ollu töissä. Juuri näin :D

Toisessa paikassa oli 90-bileet. :D Pojat sano olevansa Sysmästä ja toivo biisiä Sysmäläisille.. (ja yks tokas, että kyllä sysmäsä on kauniimpia naisia kun täällä ;D) No hauskaa oli tanssia smurffibiisien tahtiin. (Ja kuulihan siellä niitä ala-asteen diskobiisejä! Ja muutama 90- kylttikin tarttu pojille mukaan.)

Takaspäin ajaessa oli ihana taivas ja selvästi syksy alkaa kääntyi talveen. Muutama otos vielä maisemista.
 
 

 Jotenkin tykkään kun valot menee väärin taisiis ei tarkennu kunnolla. Niin ja sitten varmaan on kieroutunutta tykätä noista virtajohto tolpista?

Mutta ihan loppuun söpöilyä.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Turnaus

Ja sekin on taas selätetty - Karjalaturnaus.
Kiirettä piti eniten lauantaina, venäläiset oli ostohalusia. Positiivista meininkiä siis. Suurin osa pelipaidoista (69e - aivan hullua - kuka niitä nyt haluaa ostaa!) tuli myytyä ja sitten kaikki kausituotteet pipot ja tumput meni aivan käsistä.

Torstaiaamuna kun vietiin tavaroita, Venäjän joukkue käveli sisään. Ihan komeita pitkiä poikia :> Ja vielä voittajiakin ei hullumpi yhdistelmä.
No mutta eipä muuten ollukkaan mitään hajua koko pelistä. Eihän tässä työssä ehdi mitään nauttimaan. Ja ne ketkä luulee, että tää on jotain helppoa ja hauskaa myyntityötä niin voivoi.

Ennen turnauksen alkua Keskiviikkona oli vanhainkodilla pikkujoulut. Oltiin äitin kanssa siellä ja tehtiin sinne kaikille korttit ja pienet pikkujoulupaketit.
Perjantaina oli tauko turnauksesta ja toisenosapuolen pikkusisko tuli käymään koulu-kämppiksensä kanssa. Pääsin siis leipomaan pasteijoita.
Maanantaina taasen juhittiin isänpäivää, syötiin hyvin ja vietettiin aikaa. Mukavaa.
Eli on tässä ehditty hiukan rentoutuakkin.

Mutta myös manailtuakkin. Meijän viemäreitten kanssa on vähän ongelmia, kun ne on niin vanhat. Ollaankin siis jouduttu miettimään miten tän asian kanssa edetään. Tämä talo ei suunnitelmissa ole ollut nimittäin se koti - se koti jossa asutaan lopun elämäämme. Ja jos isoja juttuja aletaan tekemään, ne sitoo meijät tähän pitemmäksi aikaa.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Puulattia

Eilen pääsin ihastelemaan toisenosapuolen siskon kodin remonttia. Vaikka paljon on vielä kesken ja itse en varmaan jaksaisi tuollaista urakkaa. Olen todella tyytyväinen, jos toisten päätöksistä voi olla tyytyväinen, että ne päätti ottaa esiin vanhan lankkulattian. Siis tuollaista ei saa mistään! (jos ihan rehellisiä ollaan oon aika kateellinen! Tollasen lattian ottaisin aivan mielelläni sitten siihen omaanomaan kotiin.) 

Tuolla on kyllä tehty jo paljon, katto on maalattu valkoiseksi, joka avarsi ja toi valoa tilaan ihanasti. Sanoinkin jo tuolla, että itse en tykkää valkoisesta katosta, mutta tuonne se sopii kuin nenä päähän.
Mitäs muuta, siellä oli uudistettu takat/uunit uuteen uskoon. Ja vanha keittiön uuni oli saatu kiiltämään, se vaikuttaa nyt aivan uudelta.
Oli kyllä mukavaa, ei olla nähty pitkään aikaan, tai on toi toinenospuoli pyörähdelly sielläkin suunnalla, mutta itte en oo vaan ehtiny. Saatiin myös syksyn ensimmäiset joulutortut! Oikeestaan ihan hyvä jatkumo niihin mun piparikokeiluihin. Ja voi että ne taas olikin hyviä, oikeestaan voisin sanoa rakastavani noita joulutorttuja.  Noi makeehiiret lisää niihin vaniljakreemeä - joka mulle on liian makeeta - mutta mut otetaan aina huomioon ja saan pari tavista.
Kuvassa allekirjoittanut ja maukkaat joulutortut!