Mikä voi olla sen mukavampaa..

Joo viikonloppusuunnitelmiin kuului Mäntänreissu. Siellä opiskelee tällähetkellä mun ystävä. Ja plussana toisen ystävän perhe. Pääsinkin hyvin siis Tessan kyydillä. Tässä nyt vaan tietenkin oli pieni mutka, ennen kun päästiin lähetmään, piti ryhtyä murtautumispuuhiin! Sisällä kun odotti Elviira. No ei siinä mitään keittiön ikkunasta päästiin sutjakasti sisään (tessan tietenkin nauraessa ulkopuolella ja Elvin hinkuessa sisällä - jee joku tulee). Tästä ei valitettavsti löydy kuvamateriaali - onneksi ehkä niin.

Mänttään päästyämme, näin ihanat Hilman ja Tellervon. Nää kaverit vaan vähän pelkäs mua. Hilma maastoutumalla ja Tellervo huutamalla kurkku suorana. Mutta sain mä koirulit kai hiukan vakuuttuneeksi siitä, etten mä ihan kamala ole - kun tarjoilin herkkuja :>

Sitä vaan mitä kaapista löytyy (l. julmetusti kaikkia herkkuja)"-  iltapalan jälkeen suuntasin kohti toista kaveriani.

Kaverin koiruliini Luppu oli ihan kauhuissaan, että kuka toi on!? Onneksi nopeesti se tajus, etten oo vaarallinen. Kissat oli vaan ja odotti sitä, että saa alkaa riehua, kun meen nukkumaan (mm. nakertamalla silmälasejani, rynnimällä mun yli ja tuijottamalla mua tyynyn vieressä).

No sain mä myös nauttia kisuliinien rapsuttelusta. Kun ne päivisin päätti olla mun kavereita. Ja Lupun kanssa pääsin riehumaan lenkille - kuten kuvaistakin näkyy. Voi että se on kyllä ihana! (hirmusen iso vaan, onneksi ihanan tottelevaisella luonteella)

Tuo mun kaveri sitten jaksaa aina sisustella. Oon jo aiemminkin kirjoittanut ko. sisustusjutuista.  Täälläkin asunnossa oli oranssi keittiö, joka kuulemma on vaihtumassa pian vihreään. Ja olkkarissa oli kivat tekstiilit ja lamppu, josta kanssa kuvaa alla.

Tykkään itse yksityiskohdista, ja niitä löyty kaverin asunnista. Itse en samoja ratkasuija omaan kotiini haluasi, mutta tuonne ne sopivat - ja sehän on tärkeintä.

Sisustusintoilijoina päätettiin käydä katsastamassa Mäntän Myllyrannan sisustuskeskus. Siellä vaan hinnat karkasivat ylöspäin silmissä. No ostinhan mä postikortin ;> ja kaveri maustesekoituksia. Muuten oli ihana paikka ja alla muutama kuva esineistä, jotka mieluusti ottaisin kotiini.

 

 
Sunnuntaina päätettiin lähteä Tuuriin. Jännittynein tunnelmin ajeltiin Mäntymäelle (oikeesti siis Haapamäelle! muistin vaan että jokupuu+mäki), josta hypätiin junan kyytiin. Siis ja ei minkään tavallisen, meijän mielestä oli jo jotain höyryveturin luokkaa (toinen osapuoli vaan totes, että oli varmaan diesel-veturi. No se niistä illuusioista ;D).
Mutta ei siinä vielä kaikki, tajuttiin, että enskerralla vieraillaan Ähtärissä, kun sielläkin siis on oma pysäkki. Mutta mitä me nähtiinkään pysäkillä ikkunasta - lännenkylä sellanen ränsistynyt (anteeksi sanavalinta) pytinki. Mietittiin siinä miksi suomessa on lännenkylä. No päätettiin kuitenkin käydä sielläkin jos vielä auki (pienellä googlauksella selvisi, että on ollut avoinna viimeksi 2000..) :D

Niin ja kaiken huipuksi, kun pyydetiin lippuja konnarilta se vaan tokasi, ettei voi myydä lippuja. No sehän sai kaksi hämmästynyttä ilmettä osakseen. Siinä siis säästettiin 6e per nenä. Ei siis sen suhteen valittamista.

 Tuuri taaseen oli julmettu pytinki pilareineen ja (anteeksi jos joku diggaa siitä "yksisarvis-puistosta") hirmusine määrinen yksisarvisia siellä keskisen omalla tontilla. Muuten olikin sitten vähän pettymys. Eihän siellä ollukkaan mitään mielenkiintosta ostettavaa. Kyllä mä tietty investoin kahteen 50sentin kukkaseen sekä muutamaan karkki tuliaiseen.

Maanataina vietettiin toisenosapuolen kanssa yhteistä vapaapäivää. Laiskoteltiin, mutta saatiin myös aikaiseksi laittaa alakerran kaappit kuntoon. No vielä puuttuu sopivat päällilevyt.

Tänään oonkin jo ehtinyt siivoilla ja suunnitella muutenkin alakerran ilmettä. Tähän uuden ilmeen luomiseen menee vaan ehkä isompi, kuin pieni hetki, koska tarviin uusia lamppuja ja sitten uusia lampun paikkoja, l. toinen osapuoli pääsee piuhottamaan.
Mutta eikös pääasia oo se, että tietää tai ainakin kuvittelee tietävänsä, että joskus tulee valmista ja sellasta, että tonne alakertaan kehtaa pyytää ihmisiä (kun nyttenhän sinne ei kukaan saa mennä).       - Sitä kaunista päivää odotellessa -