Elämän ylin onni on varmuus siitä, että sinua rakastetaan sinun itsesi takia - tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta. Victor Hugo

maanantai 28. marraskuuta 2011

Blogi-blogit-blogimpi-blogein

Oon kirjottanu blogiani puolisenvuotta. Ja tänä aikana oon löytäny sattumalta muutamia kivoja blogeja. Kuitenkin oon kaivannu lisää uusia lukukokemuskia. En väitä, että nykysiet blogit ei olis ihania ja en muka tykkäis lukea niitä, ei tosiaankaan. Vaan haluisin enemmän luettavaa, että aina kun ihmettelisin täällä, mulla olis aina uutta luettavaa.

Kuva täältä
No helpommin sanottu kun tehty. Haluan, että mulla on mukavia lukuelämyksiä. Ja että on mukavaa, niin siihen vaikuttaa niin moni asia. En kestä kirkkaita värejä, mutten liian tummiakaan (voisi siis kysyä, mitä värejä sitten kestän?) Enkä liian eläviä taustoja - jossa tapahtuu liikaa, sillon en pysty keskittymään lukemiseen.

No sitten en kestä myöskään sitä, että teksti keskitetään. Tää opittiin jo joskus ala-asteella, että jos haluaa helposti luettavaa tekstiä älä tee niin. No ilmeisesti moni ihminen tykkää tästä vaikeasti luettavasta ja pomppivasta tekstistä. (No mutta minä en, enkä siis voi lukea sitä tekstiä)

Kuvat on mun yksi henkireikä. Ja jotta kykenen lukemaan mun pitää saada myös katsella kuvia. (en tarkota että en osais lukea kirjoja, että lukisin vaan sarjakuvia, ei todellakaan - inhoan sarjakuivia) Blogimaailmassa vaan tarvitsen ne kuvat.  
Niin ja no tietty aihepiiri on kanssa (mitä nyt tyhmäilen, tietenkin..) tositärkeä. Tiedätkö kun etsii blogeja niin aina ne blogin kuvaukset alkaa jotenkin näin "opiskelijatyttö joka kirjoittaa muodista, sisutuksesta ja matkailusta" tai "kiinnostuksen kohteina on muoti ja kaikki siihen liittyvä" Ääh - ei voi jaksaa, tietysti ymmärrän, että tää blogimaailma aikalailla pyörii sen muotimaailman ympärillä. Kaikki on joskus kirjottanu jonkunnäkösen kenkä,laukku,vaate-postauksen. Mutta en mä silti koe haluavani lukea muotiblogia. Niin kun en ikimaailmassa ole niin pintaliirto, että osaisin (ja jaksaisin) pysyä kaikissa villityksissä mukana. Nojoo on mulla ala-asteella ollu skeittikengät, niinkuin tuhansilla muillakin - koska ne vaan piti olla. Niin ja onhan mulla ollu sellatteet Spice Girls tolppakengät! (ja vielä keltaset, kun tosissaan halusin ne - voiko joku kuvitella mut keltasissa kengissä?? - meni muuten kylmät väreet, kun mietin keltasia kenkiä..)


(Muistan hyvin omat kenkäni, mutten aivan kuitenkaan, ne oli jotain näiden -kaunokaisten- väliltä. Kuvat lainattu oikea ja vasen ja liitetty yhteen.)


No mutta siis en tosiaan haluu mollata niitä blogeja joita en itte kestä, koska ääh ne on omalla tavallaa omalle kohderyhmälleen varmaan ihan nappisuorituksia.
No mutta siis loppukaneettina (onko se ees loppukaneetti? Käytin sitä edellisessäki postauksessa, no muistelin että olisi.) löysin muutamia ihan kivoja, hauskoja ja nokkelia blogeja lisää. Hankala kun olen, niin en vaan heti kelpuuta niitä listoilleni, vaan hetken hengailen ja mietin onko tää nyt sitä mitä haluan :D

Niin ja samalla voisin kiittää kaikkia niitä mun ystävien blogeja, jotka naurattaa ja itkettää ja on vaan niin ihania ja niitä lukiessa tietää, että tää maailma on todellista!

tiistai 22. marraskuuta 2011

veren himo

Kuva täältä
Voi että - oon siis sairastellut (jälleen) koko viikon. Sen siitä saa kun painaa töitä, eikä saa kipeyttä pois välillä. No eipä tuosta sen enempää. Kipeyden turvin sain kuitenkin käpertyä sohvalle useanakin päivänä ja katsella elokuvia. Viikon teemana oli Twilight. Odottelin nääs viikon huipennusta kun lähdettiin "noitten sukulaistyttöjen" kanssa vähän elokuvailtaa viettelemään.
Jotain pieniä höiriötekijöitä oli matkassa, mutta onneksi oltiin hyvillä mielin. Tsempattiin toisiamme elokuvan käänteistä ja siitä mitä todellisuudessa odotettiin - vatsalihaksia. (joita ei ihan tarpeeksi kyllä nähty.) 

Koska oli tuo viikkoteema, sen mukasesti sitten lueskelin joitain arvosteluja ja löysinkin aivan mainion. Itse kun en oo mikään tiukkapipofani noiden leffojen suhteen. (Ajatuksella - hyvää viihdettä - kivasti kirjotetut kirjat - tunnustan oon tirautellu myös useaan otteeseen!) Jotenkin parasta siinä koko arvostelussa oli loppukaneetti: "Elokuva kyllä tarjoaa yhden tärkeän opetuksen, joka onkin toki hyvä muistaa: Käytä aina ehkäisyä vaikka seksikumppanisi olisikin kuollut." Lainaus osoitteesta, jossa muu osa tästä hyvästä arvostelusta. Oivoi nauroin yksikseni kippurassa, kiittäen onneani, ettei toi toinenosapuoli ollut vielä kotona. (Vaikka kyllä pakotinkin sen lukemaan arvostelun, vaikkei ole yhtäkään elokuvaa nähnytkään.)

No tänään elokuva on jo jäänyt taakse, vaikka onkin tän postauksen kirjotuksen aikana mielessä (kihertelen vieläkin arvostelulle - niin ja vatsalihaksille), nyt edessä on jo uudet haasteet. Tajuatteko te ihmiset (tiedän ainakin yhden lukian tajuavan!), että joulu on jo ihan kohta. Tänään aloitettiin kirjoittamaan joulukortteja, jotta vältyttäisiin jokavuotiselta paniikilta. Tätä paniikkia vältetään myös siltä, että tylsäilen. Haluan saada valmisjoulukortti-varastoni loppumaan. Mutta jos ei korteilla päästä panikoimaan,  niin aiankin lahjoilla. Onneksi osa on jo kasassa (jopa kääreissäkin!) vielä kuitenkin puuttuu. Voikun osaisi olla ajatustenlukija ja löytää mukavia lahjoja ihanille ihmisille!

Ps. vielä jumitetaan leffassa - yritin löytää ihanaa kuvaa hääpuvusta - kun siinä oli selkä sellasta läpinäkyvää pitsiä, mutta ilmeisesti en vaan osaa googlettaa oikein.

torstai 17. marraskuuta 2011

90

Todistin viimeviikolla todellisen lätkäfaniuteni. Siis tehtiin invistä paidoista ja siellä on nimikkoipaidat koivulle, selänteelle ja graanlundille. (Oikeinkirjoitus granlund. :DD) No empä mä ookkaan kiljunu sen perään niinkuin monenmonituiset muut naispuoliset henkilöt. Joten saanen kai ainteeksi oikeinkirjoitusmokani?
No muuten sitten oonkin aivan rätti. Takana on nyt ne kaksi päivää inventaariota. Ja se ei ole mitään mukavaa touhua, kun tavaraa on paljon. Jos lopputuloksena (siististi koottain, nipuissa, tiiviisti) on pakettiautollinen laatikkoja. Itellan varastopoika oli meijän kaveri kun tultiin 4 min ennen kun se vastaanotto meni kiinni..

Viikonloppuna ei ladattu akkuja, vaan lähettiin kaveriporukalla Mänttään. Samaan osoitteeseen missä jo aiemmin kävin tänä syksynä. Nyt siis vaan oltiin suurella porukalla. Syötiin ja hengailtiin (noi pelas innolla kimbleä) niin ja käytiin vähän katsastamassa yöelämää (hurjan vilkas muuten).

Ekassa paikassa pojat laulo karaokea. Ja siellä oli joku paikallinen joka esitteli itsensä, ja sitten kyseli mistä tullaan - ja totes, että joo kyllä mä oon Turengissa Rautaruukilla ollu töissä. Juuri näin :D

Toisessa paikassa oli 90-bileet. :D Pojat sano olevansa Sysmästä ja toivo biisiä Sysmäläisille.. (ja yks tokas, että kyllä sysmäsä on kauniimpia naisia kun täällä ;D) No hauskaa oli tanssia smurffibiisien tahtiin. (Ja kuulihan siellä niitä ala-asteen diskobiisejä! Ja muutama 90- kylttikin tarttu pojille mukaan.)

Takaspäin ajaessa oli ihana taivas ja selvästi syksy alkaa kääntyi talveen. Muutama otos vielä maisemista.
 
 

 Jotenkin tykkään kun valot menee väärin taisiis ei tarkennu kunnolla. Niin ja sitten varmaan on kieroutunutta tykätä noista virtajohto tolpista?

Mutta ihan loppuun söpöilyä.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Turnaus

Ja sekin on taas selätetty - Karjalaturnaus.
Kiirettä piti eniten lauantaina, venäläiset oli ostohalusia. Positiivista meininkiä siis. Suurin osa pelipaidoista (69e - aivan hullua - kuka niitä nyt haluaa ostaa!) tuli myytyä ja sitten kaikki kausituotteet pipot ja tumput meni aivan käsistä.

Torstaiaamuna kun vietiin tavaroita, Venäjän joukkue käveli sisään. Ihan komeita pitkiä poikia :> Ja vielä voittajiakin ei hullumpi yhdistelmä.
No mutta eipä muuten ollukkaan mitään hajua koko pelistä. Eihän tässä työssä ehdi mitään nauttimaan. Ja ne ketkä luulee, että tää on jotain helppoa ja hauskaa myyntityötä niin voivoi.

Ennen turnauksen alkua Keskiviikkona oli vanhainkodilla pikkujoulut. Oltiin äitin kanssa siellä ja tehtiin sinne kaikille korttit ja pienet pikkujoulupaketit.
Perjantaina oli tauko turnauksesta ja toisenosapuolen pikkusisko tuli käymään koulu-kämppiksensä kanssa. Pääsin siis leipomaan pasteijoita.
Maanantaina taasen juhittiin isänpäivää, syötiin hyvin ja vietettiin aikaa. Mukavaa.
Eli on tässä ehditty hiukan rentoutuakkin.

Mutta myös manailtuakkin. Meijän viemäreitten kanssa on vähän ongelmia, kun ne on niin vanhat. Ollaankin siis jouduttu miettimään miten tän asian kanssa edetään. Tämä talo ei suunnitelmissa ole ollut nimittäin se koti - se koti jossa asutaan lopun elämäämme. Ja jos isoja juttuja aletaan tekemään, ne sitoo meijät tähän pitemmäksi aikaa.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Puulattia

Eilen pääsin ihastelemaan toisenosapuolen siskon kodin remonttia. Vaikka paljon on vielä kesken ja itse en varmaan jaksaisi tuollaista urakkaa. Olen todella tyytyväinen, jos toisten päätöksistä voi olla tyytyväinen, että ne päätti ottaa esiin vanhan lankkulattian. Siis tuollaista ei saa mistään! (jos ihan rehellisiä ollaan oon aika kateellinen! Tollasen lattian ottaisin aivan mielelläni sitten siihen omaanomaan kotiin.) 

Tuolla on kyllä tehty jo paljon, katto on maalattu valkoiseksi, joka avarsi ja toi valoa tilaan ihanasti. Sanoinkin jo tuolla, että itse en tykkää valkoisesta katosta, mutta tuonne se sopii kuin nenä päähän.
Mitäs muuta, siellä oli uudistettu takat/uunit uuteen uskoon. Ja vanha keittiön uuni oli saatu kiiltämään, se vaikuttaa nyt aivan uudelta.
Oli kyllä mukavaa, ei olla nähty pitkään aikaan, tai on toi toinenospuoli pyörähdelly sielläkin suunnalla, mutta itte en oo vaan ehtiny. Saatiin myös syksyn ensimmäiset joulutortut! Oikeestaan ihan hyvä jatkumo niihin mun piparikokeiluihin. Ja voi että ne taas olikin hyviä, oikeestaan voisin sanoa rakastavani noita joulutorttuja.  Noi makeehiiret lisää niihin vaniljakreemeä - joka mulle on liian makeeta - mutta mut otetaan aina huomioon ja saan pari tavista.
Kuvassa allekirjoittanut ja maukkaat joulutortut!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

kipeyden kiristämää

Kirjotin toissapäivänä jotain tyhjänpäiväistä, jota en onneksi saanu valmiiksi. No oli siinä kai jotain järkeväntynkääkin.


Jotenkin ihan luonnollista, että kun olis se hetki, ettei saa olla kipeänä - niin tietenkin olen! (alko sellanen orastava sairaus viimesenä päivänä, kun lähin lentelemään kotioppäin) Niin ja se miksi pitäis olla teräskunnossa on se, että oon siis järkkäämässä myynnin osalta lätkä&skäbä messuja Helsingissä. Onneksi saatiin hommattua myyjä mun tilalleni, ettei tarvii olla asikkaitapäin köhimässä.

Tässä on häslätty jos jonkinmoista, matkalaukku tietenkin jäi Pariisin kentälle. Tätähän ei tietty oo sattunu ennenkään mulle (:D) No ei tänkään kanssa ollu sillai paniikkia, oottelin vaan soittoa, että millon se kiikutetaan kotiovelle. Ja pääsinhän mä jo tälläviikolla kurkkimaan, että mitä sinne laukkuun tulikaan pakattua - siis oikeesti siellä on melkeimpä vaan työjuttuja. Ja no muutama tuliainen. Ittellenihän sieltä ei oikein mitään tullu ostettua. Kun oon vähän sellanen, että jos ei natsaa niin ei natsaa. Turhahan sitä on suinpäin ostella vaan jotain.

Eilen oli ulkoilupäivä. Siis tän kipeyden rajoissa, ja ehkä ei ihan rajoissakaan. Mutta sain äiteeltä apua ja sitten tietty tolta toiselta osapuolelta. Ja sitten leivottiin talven ensimmäiset piparitkin. Jokavuosi kun pitää kokeilla uutta taikinaa joulunjuhliin. Niin testattiin jo nyt vähän yhtä.

Huomasin, että meijän pihassa kasvaa hassu "korvasieni". Siis sillä sienellä on korvat! Tähän alle kuvamatskua siitä, että uskotte mua. Mun mielestä varsin veikeä :>