Elämän ylin onni on varmuus siitä, että sinua rakastetaan sinun itsesi takia - tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta. Victor Hugo

tiistai 27. syyskuuta 2011

Mikä voi olla sen mukavampaa..

Joo viikonloppusuunnitelmiin kuului Mäntänreissu. Siellä opiskelee tällähetkellä mun ystävä. Ja plussana toisen ystävän perhe. Pääsinkin hyvin siis Tessan kyydillä. Tässä nyt vaan tietenkin oli pieni mutka, ennen kun päästiin lähetmään, piti ryhtyä murtautumispuuhiin! Sisällä kun odotti Elviira. No ei siinä mitään keittiön ikkunasta päästiin sutjakasti sisään (tessan tietenkin nauraessa ulkopuolella ja Elvin hinkuessa sisällä - jee joku tulee). Tästä ei valitettavsti löydy kuvamateriaali - onneksi ehkä niin.
Mänttään päästyämme, näin ihanat Hilman ja Tellervon. Nää kaverit vaan vähän pelkäs mua. Hilma maastoutumalla ja Tellervo huutamalla kurkku suorana. Mutta sain mä koirulit kai hiukan vakuuttuneeksi siitä, etten mä ihan kamala ole - kun tarjoilin herkkuja :>

Sitä vaan mitä kaapista löytyy (l. julmetusti kaikkia herkkuja)"-  iltapalan jälkeen suuntasin kohti toista kaveriani.


Kaverin koiruliini Luppu oli ihan kauhuissaan, että kuka toi on!? Onneksi nopeesti se tajus, etten oo vaarallinen. Kissat oli vaan ja odotti sitä, että saa alkaa riehua, kun meen nukkumaan (mm. nakertamalla silmälasejani, rynnimällä mun yli ja tuijottamalla mua tyynyn vieressä).

No sain mä myös nauttia kisuliinien rapsuttelusta. Kun ne päivisin päätti olla mun kavereita. Ja Lupun kanssa pääsin riehumaan lenkille - kuten kuvaistakin näkyy. Voi että se on kyllä ihana! (hirmusen iso vaan, onneksi ihanan tottelevaisella luonteella)


Tuo mun kaveri sitten jaksaa aina sisustella. Oon jo aiemminkin kirjoittanut ko. sisustusjutuista.  Täälläkin asunnossa oli oranssi keittiö, joka kuulemma on vaihtumassa pian vihreään. Ja olkkarissa oli kivat tekstiilit ja lamppu, josta kanssa kuvaa alla.

Tykkään itse yksityiskohdista, ja niitä löyty kaverin asunnista. Itse en samoja ratkasuija omaan kotiini haluasi, mutta tuonne ne sopivat - ja sehän on tärkeintä.
Sisustusintoilijoina päätettiin käydä katsastamassa Mäntän Myllyrannan sisustuskeskus. Siellä vaan hinnat karkasivat ylöspäin silmissä. No ostinhan mä postikortin ;> ja kaveri maustesekoituksia. Muuten oli ihana paikka ja alla muutama kuva esineistä, jotka mieluusti ottaisin kotiini.

 
 
Sunnuntaina päätettiin lähteä Tuuriin. Jännittynein tunnelmin ajeltiin Mäntymäelle (oikeesti siis Haapamäelle! muistin vaan että jokupuu+mäki), josta hypätiin junan kyytiin. Siis ja ei minkään tavallisen, meijän mielestä oli jo jotain höyryveturin luokkaa (toinen osapuoli vaan totes, että oli varmaan diesel-veturi. No se niistä illuusioista ;D).
Mutta ei siinä vielä kaikki, tajuttiin, että enskerralla vieraillaan Ähtärissä, kun sielläkin siis on oma pysäkki. Mutta mitä me nähtiinkään pysäkillä ikkunasta - lännenkylä sellanen ränsistynyt (anteeksi sanavalinta) pytinki. Mietittiin siinä miksi suomessa on lännenkylä. No päätettiin kuitenkin käydä sielläkin jos vielä auki (pienellä googlauksella selvisi, että on ollut avoinna viimeksi 2000..) :D

Niin ja kaiken huipuksi, kun pyydetiin lippuja konnarilta se vaan tokasi, ettei voi myydä lippuja. No sehän sai kaksi hämmästynyttä ilmettä osakseen. Siinä siis säästettiin 6e per nenä. Ei siis sen suhteen valittamista.

 Tuuri taaseen oli julmettu pytinki pilareineen ja (anteeksi jos joku diggaa siitä "yksisarvis-puistosta") hirmusine määrinen yksisarvisia siellä keskisen omalla tontilla. Muuten olikin sitten vähän pettymys. Eihän siellä ollukkaan mitään mielenkiintosta ostettavaa. Kyllä mä tietty investoin kahteen 50sentin kukkaseen sekä muutamaan karkki tuliaiseen.

Maanataina vietettiin toisenosapuolen kanssa yhteistä vapaapäivää. Laiskoteltiin, mutta saatiin myös aikaiseksi laittaa alakerran kaappit kuntoon. No vielä puuttuu sopivat päällilevyt.
Tänään oonkin jo ehtinyt siivoilla ja suunnitella muutenkin alakerran ilmettä. Tähän uuden ilmeen luomiseen menee vaan ehkä isompi, kuin pieni hetki, koska tarviin uusia lamppuja ja sitten uusia lampun paikkoja, l. toinen osapuoli pääsee piuhottamaan.
Mutta eikös pääasia oo se, että tietää tai ainakin kuvittelee tietävänsä, että joskus tulee valmista ja sellasta, että tonne alakertaan kehtaa pyytää ihmisiä (kun nyttenhän sinne ei kukaan saa mennä).       - Sitä kaunista päivää odotellessa -


torstai 22. syyskuuta 2011

rakkautta

Mun rakkauteni syvenee Riihimäkeä kohtaan! Taisiis oon aina tykänny tästä kaupungista, titenkin, mun mummi ja pappa on asunu täällä ja kaikki muistot tästä kaupungista liittyykin niihin. Mutta siis nyt Riihimäkeläisenä, mun rakkauteni sykkii kokoajan kovempaa. Toisesta ospuolesta en tiedä, mutta mä nautin.
Nautin siitä että asun aivan keskustassa, mutta kuitenkin omakotitalossa hyvänkokosella tontilla. Mun pihassa on rauhallista, mulla on mukavat naapurit.

Tykkään näistä kaduista esimerkiksi asemalta oikereittiä kulkien talot on aivan ihania! Ja elämää on helpottanut se, että oon oppinu kulkemaan Prismassa (vaikken siellä asioinnista nautikkaan) ja sitten, no tykkään mun kodista.

Oikeestaan rakastan sitä - yhtä asiaa lukuunottamatta.

Meijän netti tökkii :D Tilattiin uusi netti ja ainoa palvelu, josta se saatiin oli Sonera. Täällä on niin huonot kuuluvuudet, että mikään muu ei tarjoa palveluaan meille. Siis en voi käsittää asutaan ihan keskustassa.
No nyt kaikki on sitten tökkinyt:
- Asennusta ensin siirrettiin sovitusta
- Modeemi tuli myöhässä
- Modeemi oli väärä
- Tilattiin uusi modeemi, koska meille tuleen modeemin hinta oli puolet alahaisempi kuin sopimuksessa (kyllähän mun pitää sovitunhintanen saada!) puhelimessa mulle todettiin, että Soneralla nämä modeemit ovat samanhintaisia. Miten tämä voi edes olla mahdollista (?!?) jos esim verkkokauppa.com.issa myydään tätä zyxeliä 34,90e ja telewelliä 69,90e.
- No kysyin sitten saanko käyttää tätä väärää modeemia niin kauan, että uusi tulee - tämä kävi päinsä (onneksi)
- Sitten todetiin, että 8-10M sijasta meille tulee n.2M. Ilmoitettiin asiasta ja pyydettiin odottamaan, että uusi ja oikea modeemi tulisi, ja tällä kokeiltaisiin uudestaan.
- Uusi modeemi tulee ja on edelleen väärä (!!), tälläkään modeemilla yhteys vaivaiset 2M.
Tänään sitten heti aamusta hoidin asiaa, uusi modeemi jälleen tilauskessa ja jälleen vikailmoitus tehtynä. Sitten siellä vikailmoituksessa kehdattiin vielä sanoa, että normaalisti tälläisiä ongelmia korjaamaan tulevat miehet veloittavat 99e palvelustaan. 99e!! - satasen on ihan sikana se on esim mun nettisopimuksen ensimmäiset 6kk.
Tässä voisi miettiä, että onko tämä kaikki tämän vaivan väärti? Kuitenkin netin tilauksesta on tällähetkellä mennyt (tulevana lauantaina) 1kk!

Alan olla aika äkänen jo tän asian suhteen. Ja oonkin pistäny kaikki päivämäärät, soitot ja niiden kestot ylös ja aijon valittaa tästä Soneralle. Eihän se ole mun vika, että niillä tökkii näin pahasti. Ja jos tässä tökitään vielä lisää niin mä räjähdän kyllä - saavat tuntea mun todellisen pippurisen luonteeni!

Tän ärtymyksen voi havaita tuon nettiosin huutomerkeistäkin ;D

Mutta en halua lopettaa ärtymykseen vaan onnellisuuteen. Mun pihan oravat on taas ilmestyneet. Ne tonkii pihaa ja piilottelee talvivarastojaan. Vein niille vähän pähkinöitä kun ne on niin ihanania ja haluisin, että ne viihtyy mun pihassa. Pitäis myös kunnostaa lintulauta jo nyt eikä sitten vasta kun on jo kiire. Kattelin kyllä sen laudan kuntoa ja mietin pitäiskö rakentaa ihan uusi.

Loppuun kuva ihanasta elvikuutista, jonka kanssa oltiin agi kisoissa Turengissa. Ja muutamasta muustakin koiruudesta.
 

Tämä on espanjanvesikoira. Oon tykästynyt tähän käkkäräturkkiin. Voisin melkein ottaa tälläsen kaverin itselleni, kuitenkin mietityttää koska se on alunperin noutava metsästyskoira.



Tämä taasen on partacollie. En oo ikinä aiemmin nähnyt sitä tuossa värissä. Veikkaisin että väri on ruskea eikä hiekka.

Ja allaoleva kaverihan on bokseri. Musta nää on veitikoita, joista tykkään. Mieltymys johtunee varmaan siitä, että kun olin pikkanen kaverilla oli tällänen.

 Ja minä itse valokuvien ja videokuvan takana oleva piru. Ihanan skotinpoikasen kanssa.

ja kuva vielä ihanasta "haamukoira" neilikasta.

lauantai 17. syyskuuta 2011

työviikko vs. melkein vapaaviikko

Nyt se on takana koko kesän ehkä raskain työviikko! Ruotsi ottelusta selvittiin. Parannettavaakin jäi, mutta kaikkiin asioihin en edes itse olisi voinut vaikuttaa. Mutta kokonaisvaikutelma oli hyvä. Mutta kyllä viikko vei musta mehut.
Maanantain työpäivä meni kyllä nuokkuessa. Haettiin Turusta tavaraa. Ja mullahan on niskat aivan jumissa, niin mulla oli sellanen orastava päänsärky kokoajan.
 Käytiin myös humputtelemassa verkkokauppa.com.issa Helsingissä. Löysin ittelleni uuden tietotekniikkamurun, mutta se dissattiin niin voimakkaasti, että en sit ajatellu sitä enempää. (no tai ajattelen) No sehän oli kämmentietokone.
Toi toinenosapuoli huomas, että närkästyin sen suorasta kommentista ja sit yritti lepytellä kysymällä, mihin tarvisin sitä. Totesin vaan, että eihän elämässä kaikkea tarvita. On mulla monia asioita joita en todella tarvitse, mutta ne on kiva omistaa ja käytän niitä säännöllisesti. No olihan asiassa puoletkin totta tuon toisenospauolen suulla, ehkä tämäkään asia ei ole aivan ensimmäinen johon tarvitsisi tuhlailla. Mutta saahan asioista innostua!


Mua harmittaa suuresti, kun en ole ehtinyt kuvailemaan yhtään. Niiden vähäisten kuvien taso onkin heikompaa - kännykän kameran tasoa. Ja tää postauksen julkamisen hitauskin on johtunu niistä kännykuvista - mun bluetooth yhteys ei meniannu suostua yhteistyöhön.

Loppuviikosta on ollu vapaata. Oon käyttäny päiväni siivoukseen - niiltäosin kun oon jaksanu. Siivous on yllättävän raskasta. Niin ja kun omistetaan paljon sellasta mistä ei oikein tiedä minne sen sijoittais. 
Yritin purkaa yhtä hyllyä josta haluan päästä eroon. Mutta eihän se oikein yksin onnistunut - pitää varmaan odottaa toista ospuolta, että yhessä kiskottais osia erilleen :D

Niin ja sitten tästä muustakin elämästä vielä. On ollu niin kiireistä, etten oo ehtiny kirjottaa tänne ollenkaan mun suuresta päätöksestä (luulen kyllä, että suurinosa ystävyksistäni, jotka tätä blogia lueskelee tietää jo asiasta mutta..). Oon siis päättäny, että pidän taukoa opiskeluista. Kyllä minä, joka rakastan opiskelua ja oon sellanen ministeri (toi ministeri juttu on mun ja parin kaverin sisäpiirijuttu:>), niin, niin nyt en sitten mennykkään kouluun. Ilmotin vaan, että oon poissaoleva opiskelija.

En tiedä tää oli tosi vaikee päätös mulle, mutta tiedän myös, että mun olis ollu tosi vaikee jaksaa koulussakin. Koko kesä on menny töitä tehdessä (nyt kuulostan aivan joltain hienohelmalta ja lellityltä, jonka ei oo tarvinu tehä töitä ennen. Mutta tää on ollu töitten puoleta rankin kesä). Ja tän työssäkäynnin ansiosta en oo ehtiny tehdä mitään huushollin tai itseni suhteen. Ja niinä harvoina viikonloppuina, joina olis ollu aikaa tehdä jotain, en vaan jaksanu liikauttaa eviäni niin suuriin urakoihin.

Nyt kun tein päätökseni, niin olo on jonkunverran helpottunu, edelleen oon sellatteessa paniikki-kiire-tilassa. Mutta oon saanu myös tehtyä jotain kotona. Maalattiin yks viikonloppu noi portaat, ja ne näyttää (ainakin omasta mielestä) nyt tosi hyviltä. Lisäksi oon saanu sisähommiakin eteenpäin. Tuo alakerran askarteluhuone on edistynyt - näyttää kyllä edelleenkin hävityksen kaupungilta, eikä sinne kehtaa ketään päästää. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Silti tän koulutustauko päätöksen jälkeen oon vältelly joitain ihmisiä. Tai ainakin niiden kysymyksiä. En tiie mikä siinä on mutta toi koultushomma tuntuu olevan jotenkin niin tärkee asia aina kaikille (niinkun kyllä mullekkin) että kun ihmiset kuulee mun tauosta ne on ihan ihmeissään ja vähän ehkä tyrmityneitä. Ja sitten alkaa se kysely miksi ja mitä? Mä vielä kestän sen mun kaverielta, koska ne tuntee mut niin hyvin. Mutta sitten kun tutut ja tuttujentut alkaa pohtia mun elämää en vaan jaksa. Siinä samalla alan aina miettiä, että teinkö oikeen ratkasun. Mutta ittenihän takia mä sen tein! - silti mussa piilee se pieni epäilys kun en osaa puhua asiasta (ainakaan kovin hyvin).

No onneksi elämässä on ollu muuta ajateltavaa ja ne ihanat piristävät ystävät. Tänäänkin pari ihanaa tyttöstä tulee kyläilemaan mun luokse - jonka takia mun ehkä pitää lopettaa ja alkaa loihtia jotain tarjottavaa (josta tietty saan taas kuulla - kun oon järjestäny jotain ;p).

perjantai 2. syyskuuta 2011

juhlamielellä

Kaiken tohelluksen keskellä oli iloinen pilkahdus. Mun ystäväni kotiinpaluujuhlat Ranskasta.
Sai vähän irrotella ja nähä kaverita ja pitää yksinkertasesti hauskaa. Oli ihanaa viettää tänkesän (ehkä) viimestä aurinkoista viikonloppua ulkona istuskellen. (josta ei kyllä loppujenlopuks riittäny aurinkoa sunnuntaille..)
Meitä kohdeltiin ihan täydellisesti! Paikalla oli grilliruokaa, salaattia, itsetehtyä leipää ja viiniä. Boolia ja siideitä sekä oluita.
Sisällä oli ihanasti kynttilöitä ja ulkona oli kukkasia pöydillä, ihanat pihajuhlat siis.
(Kaikki kuvat tässä postauksessa on sieltä juhlista)

Sunnuntaina sitten oli meijän rappujen maalaustalkoot. Tätäkin asiaa on lykätty liian kauan. Saatiin maalauttua eka kerros (onneksi ennen sadetta) ja nyt pitäis saada yks hyvä päivä, että saadaan toinenkin kerros maalattua. Ostettiin eilen motonetistä peite siihen ettei sitten sade turmele maalipintaa :D
Ja siis miks oltiin motonetistä johtu siitä että mun veli oli liittyny 

 kata-asiakkaaksi ja sai 10% alennuksen. Siellä sitten pyörin mukana toisenosapuolen, veljeni ja serkkuni kanssa.

Viikko on menny taas häsätessä.

Lauantaina alettiin siirtelemään kaappeja niin nyt tavaroita on pitäny sijotella uudestaan. Mutta tää on vaan hyvä juttu, saan tästä kokoajan kivemman ja kotosamman kämpän. Ja se tässä on oikeesti pääasiana. Kun todennäkösesti tässä kämpässä tulee asuttua aika kauankin. Ja nyt tässä paikassa alkaa pikuhiljaa näkyä mun kädenjälki. (vaikka tavarat ei oliskaan mun valitsemia niin niistä saa omia kun jotain ei kelpuuta, muuttaa vähän paikkaa tai järkkää esillepanon kuntoon) Mutta turha tällä on vielä kerskua (:D) kun suurin osa on aivan levällään vielä. Ei voida esim käyttää meijän alakerran työhuonetta vielä, koska meijän mokkula ei suostu toimimaan siellä.  

(Ja uusien kiinteiden nettiyhteyksien laittamisessa on kuulemma niin kiire, että asennus siirty sovitusta 6.9 - 16.9. Ja niin en oo ikinä tajunnu, ettei vois olla sellasta vaihtoehtoa että, meijän osotteeseen ei saanut kun Soneran laajakaistan.) Niin nyt kaikki työskentely tapahtuu keskihuoneessa. Ja tää on aivan sotkunen, kun kaikki jää aina lojumaan siihen minne ne jättää, kiireen takia.

Ja kun toi toinenosapuoli alotti Metropoliassa, niin ollaan syvennytty läksyihin. Siis sellasia matikkajuttuja, joissa voin oikeesti auttaa! Mutta on siinä hampaita kiristeltykkin, kun enhän mäkään nyt kaikkea osaa. (ja mun luonteenlaadulla tää kaikki höystettynä - ei ole aina kaunista katsottavaa) No tää läksyjuttu aiheuttaa myös sen, että en oikeen oo ehtiny nukkumaan. Ja mähän kun olen sellanen unikekonen, tarviin ihan julmetusti unta, että pysyn mukavana :D

No mutta töissähän on pakko ollu käydä väsymyksestä huolimatta. Mutta on tässä ollu ihan mukavaakin duunia, kun oon saanu aikalailla järjestykseen jo hki.n toimipisteen. Siellä on enää muutamia juttuja mitä pitää järjestää. (ja siis mähän oon sellanen järjestelijä-ihme, ja rakastan järjestämistä).
Ensviikkosta ei voi puhua enää rauhallisena. Sanoinkin toiselle osapuolelle, että sitten saattaa olla pinna aika kireellä. Ensviikonloppuna kun on Ruotsi-ottelu, ja
täähän tarkottaa mulle pelkkää hulinaa. Tälläviikolla kun ei oikin olla saatu mitään vielä lopulliseen malliinsa. Joten ensviikolla on vähän liputusta, rättisulkeisia ja krääsänkeräystä. Myyjien ohjeistuksen ym paperijuttujen tekemistä. Mutta hulinoista hulinoinhan on to-la. Koska sillon pitäis alkaa kaiken olla jo okei.