Elämän edellytys

sateenkaari vie maahan, satujen,
kerran kuulin mä laulun, ihmeestä sadun sen
siellä taivas on aina, sininen
unet kauneimmat aina, siellä käy totehen
nyt toivon että kanssasi mä sinne onnenmaahan päästä voisin
pois häipyy kaikki surut, huolet, siellä kaiken kauniin antaa sulle voisin

Aamutuimaan eksyin tärkeän ihmisen blogikirjoitukseen. Hetken ahdistelin, mutta kun aloin selaamaan vanhoja kuvia hymyilytti. Siellä oli ihania muistoja menneiltä vuosilta. Sellasia muistoja joita en tule enää uudestaan kokemaan ja sellaisia joissa voin olla vielä mukana.
Ensimmäinen kuvakansioni on vuodelta 2003, joten vuosia on vierinyt välissä ihan mukavasti.

Olen saanut kasvaa rakastavien ihmisten ympäröimänä. Saanut kapinoida, kokea takapakkeja, onnistumisia ja uusia tuulia.

Tämä kaikki on varmaan johtanut siihen, että minulle sanottiin: "sä olet sillai erilainen sä tiedät mitä sä haluat." Tämä taitaa olla lähipiirini ansiota se on kasvattanut minusta määrätietoisen etenijän.

Tunnustan, että en ole lähi-ihmisiini pitänyt kiitettävästi yhteyttä viime aikoina. Olen lähinnä luonut uusia tärkeitä suhteita. Mutta silti ne kauan sitten aloitetut ovat se asian ydin - tärkeimmät ihmiset elämässäni.

Kohtaammeko eessä kuulun katedraalin
Venäjän maalla niin kuin kohdattiin ennenkin
Onko hän siellä?
Lontoon metrossako käy viereeni istumaan
Vai käveleekö mua vastaan matkalla Syyriaan, tomuisella tiellä

Mutta sitten miettin, että onko elämässä joku kohta jossa pitäisi luovuttaa, voiko kaikkia tärkeitä ihmisiä kantaa mukanaan koko elämäänsä? Minä haluaisin mutta haluavatko he? Toisen kenkiin on niin vaikea astua ja katsoa heidän perspektiivistään maailmaa ja minua. Tunnustan nimittäin muuttuneeni matkan varrella, vosiko se olla jollekkin liikaa?

Syksykin tuo uudet tuulet tullessaan ja muutun varmasti lisää. Pääsen nauttimaan joidenkin tärkeiden lähi-ihmisteni seurasta. Pääsen luomaan uusia muistokansioita vanhojen kansioiden päälle.
Jotkut kansiot viettävät hiljaiseloa, mutta en aio niitä silti arkistoida peränurkkaan pölyttymään, vaan pidän ne siistissä järjestykseesä. Josko jonain päivänä niihinkin saisi avattua uuden luvun?

Päällimmäisenä voisin sanoa, että pyrin jatkossa rakastamaan elämään sellaisena kuin se eteeni sattuu tupsahtamaan.

viikot Kotkassa

Taas yksi vikko Kotkassa takana ja muutama edessä. Yhet golfsynttärit on nyt järjestettynä. Ja William Ruthin kadun Elomarkkinat. Siellä päästiin tarjoilemaan Moët & Chandon Imperial Brut Shampanjaa. Aikas jees, ja väki otti meidät ihanasti vastaan. 

Yksi pariskunta tuli ihan taksilla vartavasten juomaan shampanjaa :DD Se mies oli ihan paniikissa, että saanko vielä sitä shampanjaa? Olin että tietysti! Sitten se oli ok, käyn ensin maksamassa taksin. Oli kuulemma käynty ensin siinä naapurifiman ovella kysymässä, että täältäkö sitä shampanjaa saa. ;D

Muutama muu olikin sitten mukavan hyvissä, ja mitäs muutakaan kivaa sillon keksitään kun flirtata tarjoilijalle ;D No eipä tuo, ihan hauskaahan tollanen, yksi näistä miehistä sitten maanantaina lounalla vaikutti siltä, että se tais muistaa sanomisena, muttei oikein osannu kommentoida näin selvinpäin mitään asiaan.

Sitten sairaslomailun jälkeen edessä olisi ainakin ihan tavallista arkea ja sitten muutamia kokouksia.
Vapaa-aika onkin menneyt aikalailla työhommia pyöritellessä. Mutta sitten kunnolla vapaalla ollessa ollaan nautittu rutkasti ulkoilmasta ja hyvästä säästä. Jotain tulee aina leikittiä perheen pojan kanssa, kuten allaolevassa kuvassa saippuakuplajuttuja.

No mitäs muuta. No mulla on siis uusi koti siellä Kotkassa. Ei ihan omaoma, mutta niin oma kun näissä olosuhteissa vois olla :) Saa nähä millon "sofian huone" muuttuu ruokailutilaksi.

Mutta nyt olla Riihimäellä-sairaslomalla. Eikä yhtään hauskaa, pitää varmaan huomennakin kävästä terkkarilla. Kun ei tää nyt ota laantuakseen. Vaikka kuinka lepäilenkin, tai ainakin yritän lepäillä.

Yks viikonloppu juhlittiin kaverin tupareita. Siellä oli Retro-teema, kaverin mieltymyksen mukaan (esim. kuoseissa ja sisustuksessa) Oma mekko löytyi edellisenä iltana kaverin muuttolaatikoista (kyllä, niitä laatikoita purettiin vielä silloin ;>) ja loppusilauksen olin jo löytänyt aiemmin, eli peruukki ja mummin vanhat helmet.
Tajusin muuten juuri, ettei mulla ole yhtään kuvaa lopullisesta järjestyksestä kaverin kämpässä! Pitääkin tänään korjata asia kun lähden ystävää treffailemaan.

Samaisena viikonloppuna käytiin poikain kanssa Hämeenlinnan Bike Showssa. Hauskaa oli vaikka mun kiinnostus lähinnä kohdistuikin vaan ulkonäöllisiin seikkoihin, eikä mihinkään muuhun. Mut onhan sekin nyt tärkeetä! Pyöristäkin olis enemmänkin kuvia mutta ne on vielä kameran uumenissa. Josko johkin seuraavaan postaukseen saisin niitäkin laitettua. Oli kuitenkin aika komeita menopelejä ;>
Haha ja ainiin siellä yks mies (kun kuvasin yhtä pyörää) sano vaan että hyvät maisemat. Että toi ei oo kyllä mun pyörä mitä kuvaat, eikä hän sitä kehu, vaan sua, että saisinko ottaa susta kuvan ;) Olin vaan että tietenkin saa ;)

Oon saanu Kotkassa nauttia maittavia aterioita ja ei ole tarvinnu vaivata päätään ruokaostoksilla. Nyt kun eksyin kauppaan niin mites siinä kävikään, pari kassillista kaikenlaista ruokaa, enkä nyt oikein tiedä mitä niistäkin tekisi. No ehkä ruokailuseuralainen kehittää jotain noista aineksista ;>

Joten pakko kai tästä sohvanuumenista pitää lähteä etenemään, jotta saan jossainvaiheessa sen päivän ensimmäisen aterian aikaiseksi ;)

Ainiin! - Sori nyt ykspuolinen kuvamateriaali, joudutte melkeen vaan katselemaan allekirjottaneen pärstää. Mutta nyt tosiaan toi kuvaaminen jäänyt töiden tieltä. Ja kaikki mahdollinen julkaisukelpoinen matsku on vielä kameran sisällä.