Elämän ylin onni on varmuus siitä, että sinua rakastetaan sinun itsesi takia - tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta. Victor Hugo

lauantai 26. toukokuuta 2012

Syysomenia

Pääsin vahigossa mukaan omenapuun varretukseen, kun satuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Valmistelutyöt oli jo tehty ja näin, kuinka uutta vartta laitetaan puuhun. Nappasin omiinkin puihini muutamat syysomena-varret (yksi tunnistettuna lobo-lajikkeeksi) ja päärynämäisenomenan-varret. Nyt jännitetään onko kaikki mennyt oikein, vai olenko sävellellyt omiani. Huomasin myös, että ensimmäistä kertaa jänikset ovat syöneet meidän omenapuita (tai ainakaan noin näkyvästi ei mun aikana syömistä ole tapahtuntu). Toisaalta tässä on nyt ainakin kaksi jänistä, ja jos ovat tajunneet talvella helpon ravinnon. Omenapuut ovat kuitenkin sitkeitä, puoliksi kaluttuihin varsiin on tunkemassa uudet silmut. Syksyllä pitää katsastaa tilanne ja leikellä vaurioituneita ja heikkokuntoisia oksia pois.

Olen koko viikon nyppinyt voikukkia pois pihalta (to 2h ja pelkästään etupiha..). Aloitin ensin tästä etupihan julkisivun kunnostamisesta. Silmiin oikein sattui, kun vei roskia takapihalle ja siellä kukoisti keltainen voikukkanurmikko. Kaiken muun annan kukoistaa nurmikollani, mutta voikukkia en siedä (varsinkaan niitä kamalia keltaisia kukintoja). Tänään sain ensimmäistä kertaa koko pihani voikukattomaksi! Tiedän vain kokemuskesta sen, että huomenna on jälleen urakka edessä. Voikukat on kyllä jotain paholaisenkätyreitä, kun kiusaavat ainaisella kasvullaan.
 

Yritän myös laajentaa takapihan kukkapenkkiä. Se ei (tietenkään) suju niin nopeasti kun kuvittelin. Ja sitten pitää vielä keksiä mitä siihen kylvetään. Varmaan kaikki samettiruusuntaimet päätyvätkin sinne. Mutta muutakin täytettä pitää vielä keksiä. Tai siis-tarvitsee ensin saada pohjatyöt tehtyä loppuun.


Oon nyt useana päivänä nakutellut menemään ja ehtinyt tehdä paljon päivän aikana. Eilen olin hereillä seitsemän aikaan, (tosin tikkuja silmissä!) ja mietin päivän sotasuunnitelmaa. (Pyöräiltiin mm. Hyvinkäälle ja tein uuden nopeusennätyksen :>) Kävin nopsaan ihmetteelmässä osaavia ratsastajia Hyyppärässä, ja jatkoin sitten äidin kyydillä Turenkiin.

Tänä aamuna herääminen meni vähän myöhäiseksi, kun oltiin eilen tyttöjen kanssa ulkona. Myöhäisen heräilyn jälkeen jatkoin makoilua hetken ulkosalla, mutta sitten alkoivat velvollisuudet (ja ne kamalat keltaiset kukat) nakuttaa takaraivossa ja näkökentässä.
Nyt kuitenkin on hyvä fiilis, siitä että jaksoin taas painaa (vaikka joudin tappelemaan sen sperin nurminiittimen kanssa), piha näyttää mallikelpoiselta!


torstai 17. toukokuuta 2012

Punaisia ihmeitä

Kieloja!

Pihatyöt on sitten ihania (kuulostaa ironiselta, mutta tässäkohtaa sitä ei nyt ole kyse). Eilen istuttelin nurmikonsiemeniä ja sitten intoonnuin rikkaruohojen nypintään ja muuhun hyvin mielenkiintoiseen toimeen. Lopuksi päätin ikuistaa kukkaloistoa, jonka eteen syksyllä teinkin töitä. Tulppaanit siis kukoistavat mukavasti eturinteessä, ja muutama on uskaltautunut takapihan kukkapenkistäkin nousemaan. Erityisen ylpeä olen punaisistatulppaaneistani, jotka nousevat punaisenaidan viereen, joka ikinen on noussut ja näyttää aivan mahtavalta (jo nyt vaikkeivat ole edes auenneet!). Nauttikaa kuvien välityksellä hyvästä fiiliksestäni. Ainiin ja pihassa on bongattu kirjosieppopariskunta!
yksinäinen keltainen tulppaani
 
 

Tänään on synkkä ilma, (joka aiheuttaa masennusta) pihahommiin olisi päästävä ja heti, sade-ennuste ei vaan lupaa hyvää. Onneksi vuorossa taitaa sentäs olla puutarhamyymälässä vaeltelua. Vaikka sadepäivä sopii kyllä sisätilojen siivoamiseen, (johon on myös tarvetta) innostusta siihen ei oikein löydy. Ehkä tässä on otettava itseä vain niskasta kiinni ja ruvettava hommiin!
Illalla nämäkin kaunokaiset sulkevat terälehdet ja menevät nukkumaan


keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Epäaktiivisuutta

Oon ollut nyt todella hiljaisella tuulella. On tapahtunut paljon ja en vain ole enää jaksanut jakaa sitä kenenkään kanssa. Nyt jos vähän pikakellaan asioita viimeiseltä kuukaudelta - sopisikos tämä kaikille?

Oon käyny ihastelemassa aivan ihanaa pikkukoiraa, josta varmasti julkaistaan jatkossa juttuja (niin täällä, kuin omistajansakin kirjoituksissa). Musta ja tästä koirusta on yhteiskuvakin, mutta se ei ole vielä kulkeutuntu omalle koneelle, joten sen voin julkaista jossain välissä (en oman naamani takia vaan siksi, että se on siinä kuvassa aivan ihanan suloisen syötävä!).


 
 
 
Sitten käytiin vähän juhlimassa ystävän 25 synttäreitä, joista kotiin ajaessani totesin, että tarvitsen uudet lasit (en siis nähnyt ihan terävästi ;D) vaikka siis olin todennut vaihtotarpeen jo näiden pokien rikkoutuessa. No kuitenkin asian eteen ei olla tehty vielä mitään, josko loppuviikosta.


Huhtikuussa käytiin myös hulluillapäivillä ahdistumassa. Ostin mä jotain itsellenikin, mutta tärkein oli finskin lentoliput. Niin ja sitten mulle tulikin sellanen valkonen Elviira yökyläileen. Nukuttiin pitkään (kainalokavereina), tehtiin pitkiä lenkkejä useasti ja rapsuteltiin, halittiin ja syliteltiin. 4-päivää oli Elville vähän liikaa erossa omistajasta, ja kun pelastus saapui, ei eteisestä lähdetty enää minnekkään. Kai se silti musta jotenkin tykkäs :D Ainiin ja mä ainakin olin aivan sekaisin seuraavina päivinä, kun ei mulla ollutkaan lenkkikaveria.




No siinä sitten vein (ja hainkin) äitiäni lentokentälle. Ja hoidin hänen asioita sillä viikolla ja ajelin autolla ympäriinsä.

Sitten ratsastusharrastus on muuttunut kokonaisvaltaisemmaksi mun elämässä. Kävin vähän kokeilemassa ystäväni hevosella, voi jummi kun en ollu yhtään tottuntu sellaiseen herkkyyteen. Osaankohan mä koskaan olla niin tyyni ja rauhallinen, että voin tosissani ratsastaa noin herkällä hevosella. Totesin kyllä, että voin mä uudestaankin tulla, jos hevonen (ja omistajakaan) ei vaan järkyttynyt liikaa :D

Kävin myös Piet Nibbelink.in hevostaito-luennolla Nuuksiossa. Aivan ihana mies! Tuolla luennolla syntyi haave, että joskus, joskus on päästävä hänen tilalleen Hollantiin, olis aivan mahtava päästä. Siellä siis opetellaan ratsastus ensin ilman satulaa ja sitten siirrytään vasta ratsastamaan satulan kanssa. Kuulostaa aivan mahtavalta. Tai jotenkin, kaikista ihanin tunne on ollut sillon kun ratsastin laukkaa ilman satulaa, voi että!
Otin muutamia kuvia tuolta kurssilta, mutta ne sai vaan omaan käyttöön, joten en viitsi julkaista niitä täällä, mutta kaikki voivat joko googlata nimellä tai katsoa nettivuilta hienoja kuvia.

Samalla kävin moikkaamassa tuttuja ja ajelin pitkinpoikin Helsinkiä. Oli ihanaa kun sain yöpyä vähän lähempänä, ettei pitkän päivän jälkeen tarvinnut lähteä ajelemaan kotia kohden. Suur kiitos tästä. Niin ja oli ihan sika mukavaa, vaikka yhteinen aika painottuikin iltamyöhään.


Niin ja sitten koin tiistaina ihania onnistumisia western-ratsastukseni parissa. Sain kehuja opettajalta ja muiltakin siitä, että kuinka onnistuin ja olin kehittynyt pelkästään yhden yksityistunnin jälkeen (en ehkä ihan niin pahasti tökkiny edessä, kuin aiemmin, taino melkein kuitenkin :D). Toi asia on nyt se mistä nautin eniten. Hymyilyttää ihan kun ajatteleekin asiaa

Niin ja sitten näihin hurahdus juttuihin. Kun tosiaan pyöräilen nyt melkeen 18km suuntaansa (1 krt/vko). Niin ostin pyöräilyhousut! (:DD) Mutta yllättäen ei ne ollutkaan ihan niin pahat kun kuvittelin (ehkä näin aimmenin silmissäni sen tukevan amerikkalaisen shortseissaan). Niin ja ostin uudet kegät tallillekkin, sellatteet joissa on turvakärki. Ja heppailusta senkin verran, että ilmottauduin avuksi viikonlopun estekisoihin.

Kyllä tää elämä taas rullaa ja aurinko paistaa!

torstai 3. toukokuuta 2012

Balloons

 Vappu oli ja meni.
Aattona näin ystäviä ja sain nauttia kevätauringosta. Itse tein pientä purtavaa ja kaverilta tuli hyvää salaattia ja grillijuttuja. Ei voi muuta sanoa kuin, että oli mukavaa. Tosiaan kyllä todettiin myös, että taidetaan olla hiukan vanhoja a) ei haluta mennä vappumäkeen koska siellä on milleniumtyttöjä (kyllä ja osa noista nuoremmista, en osaa kyllä kaikille nimetä ikää, seuralaisistamme siellä kävi..) b) ei jaksettu yli puolenyön.


No vappupäivähän on se perinteinen Helsinkireissu. Ja työntekoa, tällästä se on markkinakauppiaan sukuun syntyneillä. ;>

Alla vähän fiiliksiä Hakaniementorilta.
 
 
 

Ainiin ja myin Freemanille ja hänen seuralaisilleen arpoja!