Syysomenia

Pääsin vahigossa mukaan omenapuun varretukseen, kun satuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Valmistelutyöt oli jo tehty ja näin, kuinka uutta vartta laitetaan puuhun. Nappasin omiinkin puihini muutamat syysomena-varret (yksi tunnistettuna lobo-lajikkeeksi) ja päärynämäisenomenan-varret. Nyt jännitetään onko kaikki mennyt oikein, vai olenko sävellellyt omiani. Huomasin myös, että ensimmäistä kertaa jänikset ovat syöneet meidän omenapuita (tai ainakaan noin näkyvästi ei mun aikana syömistä ole tapahtuntu). Toisaalta tässä on nyt ainakin kaksi jänistä, ja jos ovat tajunneet talvella helpon ravinnon. Omenapuut ovat kuitenkin sitkeitä, puoliksi kaluttuihin varsiin on tunkemassa uudet silmut. Syksyllä pitää katsastaa tilanne ja leikellä vaurioituneita ja heikkokuntoisia oksia pois.

Olen koko viikon nyppinyt voikukkia pois pihalta (to 2h ja pelkästään etupiha..). Aloitin ensin tästä etupihan julkisivun kunnostamisesta. Silmiin oikein sattui, kun vei roskia takapihalle ja siellä kukoisti keltainen voikukkanurmikko. Kaiken muun annan kukoistaa nurmikollani, mutta voikukkia en siedä (varsinkaan niitä kamalia keltaisia kukintoja). Tänään sain ensimmäistä kertaa koko pihani voikukattomaksi! Tiedän vain kokemuskesta sen, että huomenna on jälleen urakka edessä. Voikukat on kyllä jotain paholaisenkätyreitä, kun kiusaavat ainaisella kasvullaan.

 

Yritän myös laajentaa takapihan kukkapenkkiä. Se ei (tietenkään) suju niin nopeasti kun kuvittelin. Ja sitten pitää vielä keksiä mitä siihen kylvetään. Varmaan kaikki samettiruusuntaimet päätyvätkin sinne. Mutta muutakin täytettä pitää vielä keksiä. Tai siis-tarvitsee ensin saada pohjatyöt tehtyä loppuun.

Oon nyt useana päivänä nakutellut menemään ja ehtinyt tehdä paljon päivän aikana. Eilen olin hereillä seitsemän aikaan, (tosin tikkuja silmissä!) ja mietin päivän sotasuunnitelmaa. (Pyöräiltiin mm. Hyvinkäälle ja tein uuden nopeusennätyksen :>) Kävin nopsaan ihmetteelmässä osaavia ratsastajia Hyyppärässä, ja jatkoin sitten äidin kyydillä Turenkiin.

Tänä aamuna herääminen meni vähän myöhäiseksi, kun oltiin eilen tyttöjen kanssa ulkona. Myöhäisen heräilyn jälkeen jatkoin makoilua hetken ulkosalla, mutta sitten alkoivat velvollisuudet (ja ne kamalat keltaiset kukat) nakuttaa takaraivossa ja näkökentässä.
Nyt kuitenkin on hyvä fiilis, siitä että jaksoin taas painaa (vaikka joudin tappelemaan sen sperin nurminiittimen kanssa), piha näyttää mallikelpoiselta!