Elämän ylin onni on varmuus siitä, että sinua rakastetaan sinun itsesi takia - tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta. Victor Hugo

tiistai 26. helmikuuta 2013

Stuttgart gegessen

Olin siis kolmen yön, melkeimpä neljän päivän lomailulla Saksassa, Stuttgartissa.
Pääpaino oli ystävän juhlilla, mutta keskeisimmäksi asiaksi nousi myös ruoka. Näinä päivinä vedin napaani parhaita sapuskoja, joita olen hetkeen syönyt.
Ensimmäisen päivän lounaana nautimme Block Housen (Arnulf-Klett-Platz 3) pihvejä. Itselle valiutui Tenderloin-pihvi (A prime piece of tenderloin, 250 g, tall and thick,crisp on the outside and pink on the inside with herb butter) seurueelle valitui File Mignon ja lampaansatulaa. Tilaa jäi vielä pääruuan jälkeen vaniljajäätelölle ja lämpimille vadelmille.


Seuraava päivä startattiin kevyesti croisantilla. Lounaaksi oli kasviskeittoa ja raasteita. Välissä illallista odotellessa vedettiin sitten kahteenkin kertaan kakkusia. Ensimmäiset leivokset syötiin keskusaukio-näkymällä, Heimbs-kahviossa (Königstraße). Tässä kahvilassa pyörähdimme myös toiseen kertaan. Palvelua oli, mutta jotenkin tökeröä.
Päivän toiset kakkupalat saimme Wald Hotellissa (Guts-Muths-Weg), jossa nautimme illallisenkin. Illallinen koostui vihersalaatti balsamico- alkuruuasta. Pääruuasta (valittavana oli joko kananpoikaa tai nieriää), sekä Crème brûlée-jälkiruuasta.

wald hotel


Yövyimme Arcotel Camino hotellissa (Heilbronner St.21), jonka alakerran Weissenhof-ravintolassa kävimme lauantai iltana syömässä. Itselle valiutui mustajuurikeitto, joka olikin varsin maukasta, suolaa olisi saanut olla ehkä hippusen vähemmän. Keskusteltiinkin, että ystävämme mielestä täällä pistetään suolaa suolan päälle.

Hotellihuone oli varsin tilava kolmelle, todettiin että ei ollakkaan näin tilavasti majoituttu hetkeen. Ja sijainniltaankin aivan mainio, pientä ylämäkeä keskustasta kävellessä, mutta normaalikuntoiselle aivan iisipiisi juttu!

Kaupungilla pyörähtelimme muutamaankin otteeseen. Yhdellä juhlasurueen jäsenellä, ystävällämme, oli auto, joten pääsimme myös tutustumaan Stuttgarttiin autoillen. Hänen entiseen kotiseutuunsa ja paikalliseen 24h kauppaan. Siis paikallisten käyttämät ruokakaupat on ehkä parhainta aina matkaillessa. Matkaan tarttui tuliaisia ja syötävää. Miettikääs nyt, että valkohomejuusto maksaa vain 70 centtiä. Ja ihan samanlainen kökkäre kun meidän presidentti-kolmiokin joka on sen 3euroa.

Ainiin ja keskustassa osoitettiin mieltä rautatieuudistusta (Stuttgart 21) vastaan. Jotkut saattavatkin muistaa tapahtumat, jossa mielenosoittajia loukkantui. Joku mielenosoittajista sokeutui poliisien käyttämien vesityykkien ansiosta. Miehen muistoksi kaupunkilaiset kolistelivat kattilankansia avonaisissa ikkunoissaan vielä viime syksynäkin.
Rakennusurakan pelätään muunmuassa saastuttavan mineraalivesivarannot, jotka ovat hyvin tärkeitä Stuttgarttilaisille. Myös muita syitä löytyy sivuilta, joissa hanketta vastustetaan.
Joten politiikot eivät olleet kovassa huudossa, monta (silmätöntäkin) merkkeliä kävelikin vastaan torilla.
felix-matkailijapupu<3
Wald Hotellissa oli Christa Winterin taidetta. Lainasin ystävämme hotellikorttia ja ajelin kerroksissa, jotta näkisin mahdollisimman monta teosta. Varsin makeita jos saanen sanoa.


perjantai 15. helmikuuta 2013

En mä rohkea oo, enkä kuolematon.

Niinhän se on, että menetykset on aina ihan kamalia. Kävin tervehtimässä viikonloppuna entiseni mummoa ja vastassa olikin surkeita uutisia. Koissu oli nukkunut pois viime viikolla.
Ahdisti jo paikanpäällä, kun tunsin toisen surun ja yksinäisyyden. Sekin tietysti ahdisti, etten muka ollut ehtinyt käydä tervehtimässä koko viikon aikana, vasta viikonloppuna. (Mummo kun on ollut niitä ainoita ihmisiä, joka ei ole millään tavalla arvottanut minua eron tähden. Kaikilla muilla on jokin ajatus siitä mitä olen, tai mitä minun pitäisi olla. Hänen kanssaan olen saanut olla rauhassa, ihan vain itsenäni.)
Ulos päästyäni soitin entiselleni, ettei sitten viitsinyt mainita asiasta. (Mummohan tosiaan kysy ensimmäisenä kun paikalle saavuin, että olenko kuullut uutisia.) Silloin taisi oikein iskeä, eihän asia mulle enää kuulu, ja mitä se nyt mulle enää soittaisi. Kotimatkalla joku sitten repesi, hervoton epätoivo ja itku valtasi mielen. Kai siinä nyt kaikkea pahaa oloa samalla purettiin, vaikka päällimmäisenä olikin koirakaverin menetys.

viime visiitiltä
Viikonloppuun mahtui kuitenkin myös onnea. Mun murut kävi kylässä. Naurettiin, kahviteltiin, naurettiin, rapsuteltiin, ainiin ja naurettiin! Siis ihan mahtava ilta. Ja tosi hauskaa nähdä tota porukkaa välillä näin tiheelläkin aikataululla, eikä sillä meijän perinteisellä: "että ei oo taas taidettu nähä moneen kuukateen" :)

Ensiviikon Stuttgartin matka jo kutkuttaa takaraivossa. Pitänee ryhtyä miettimään päällepantavaa, säähän siellä tällähetkellä näyttäisi +9 ja +12 välillä olevan. Päästään siis ihan kevätfiiliksiin! (äitikin jo hiukan pettyneenä totesi, että eihän sinne sitten minkkiturkkia voi laittaa ;D) Ja jos ei vapaa aikaa saa muuten kulumaan niin meijän hotlalla on sauna ja kuntosali, päätin että ainakin kerran pitää käydä kokeilemassa. Eli siis laukkuun ainakin pakkautuu ne varusteet.

Kouluhommiakin on taas saanut tehdä. Onneksi varsin maukkaita luomuksia saanut tehdä niistä voikin lukea lisää täältä: sphi delight
Jos haluaa reaaliajassa nähdä jotain tekeleitä ja muuta elämää, niin kannattaa seurata minua instagrammissa, tutulla nimikkeellä: sphilove

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Nappisilmä

nappisilmä<3
Olen vain lykännyt ja lykännyt blogiin kirjoittamista. Aina on tuntunut, että ei ole mitään sanottavaa, vaikka todellisuudessa ihan liikaakin on tapahtunut.

-aloitin työharjoittelun
-yövyin toisen osapuolen mummon luona
-nautin työharjoittelusta
-erosin
-vietin oudointa joulua ikinä
-ostin auton
-visiteerasin monta kertaa viikossa entiseni mummolla
-sain täydet pisteet harjoittelusta
-palasin koulunpenkille mukavien kavereiden seuraan
-sain parhaan elvin kylään
-aloitin kuntosalirääkin

Surkeudessani siis olen myös joutunut ryhdistäytymään. Hankin itselleni ihanan pienen punaisen volgswagen golfin. Sillä kelpaa ajella. Niin ja oonhan saanu tuntea ylpeyttäkin, sain siis parhaan mahdollisen arvosanan harjoittelustani ja siis keikkatyötarjouksen. Ensimmäinen keikkakin jo on takana! Niin ja tavannu aivan mahtavia kavereita ja pisteenä iin päälle tähän onneen on toi Elviira<3 maailman ihanin koiruli. Kun kirjottelin ekaa versiota tästä niin se köllii mun sylissä. Oikeestaan koko yhteisolo menny kainalokaveroidessa (tietty ollaan lenkkeiltykkin kovasti). Lämmittää sydäntä ja mieltä.


Tätä ei voi sanoa uudenvuoden lupaukseksi, vaan pitkään kypsyneeksi ajatukseksi. Hankin uuden harrastuksen. Liityin kuntoklubiin. Kyllä. Itsenäisellä ruokapäiväkirjailulla sekä hyvin vähäisellä liikunnalla (ylläri..) ei tuloksia tullut, tai tuli ja sitten ei tullutkaan. Joten nyt ammutaan kovilla (näen jo mielessäni punaisen naamani kun manaan päätöstäni). En edes taida kehdata sanoa kuinka paljon maksan siitä, että joku piiskaa minua liikkumaan. No mutta jos nyt seuraavan 12kk ajan jaksaisin painaa koko rahan edestä myös silloin ihanalla kesähelteellä!
mä ja mun lelut-jee!


Muutenkin muutoksia on kun palasin takaisin koulunpenkille. Harjoittelussa on vierähtänyt melkein kolme kuukautta. Mukavia hetkiä tosin, mutta kiva myös palata mukavien luokakaverien seraan oppimaan uutta.Ollaan jo ehditty viettää gluteeniton-laktoositon-munaton-ruokapäivä keittiössä. Ja edessä on juhlaruokien tekoa, varsin mukavia juttuja siis tiedossa.

Niin ja katse on jo uudessa matkassa. Loman alkuun tulee reissu Stuttgartiin. Ja sitten ajattelin näin alustavasti tuhlata loppuloman äkkilähtöön - minne vaan minne joku halpa reissu löytyy. Muitakinhan on jo suunnitteilla, ja jo melkein toteutettunakin. Niistä kuitenkin lisää lähempänä toteutusajankohtaa.

Ei muutakun tsemppiä kevääseen, linnut lauloi jo yksi päivä kauniisti (ei voi tarkoittaa muuta kun ihanaa kevättä!) ja tänään aamulla lumessa oli söpöjen koti-kurrejen jälkiä!

PS. mua voi nykysin seurata myös instagrammissa: sphilove. Käykää kurkkaan jos kiinnostaa :)