Uusi vuosi uudet kujeet

Kiitos ja kumarrus viimevuodesta. Oon saanu nauttia ihanista hetkistä. Mun ihanat ystävät on ottanu mut mukaan reissuille Englantiin ja Ranskaan. Sitten oon päässy isäni ja veljeni kanssa Aasianmaalle. Ja ollaan käyty vanhempien kanssa Pärnun hiekkarannoilla. Lisäksi töiden takia oon valloittanut suomen kamaraa. Ja sitten on ollu ihania ystäviä, paljon hauskoja menoja.

Niin ei se aina ole ollut ruusuillatanssimista. Tai perjaatteessa juuri sitä, piikikkäitten sellaisten. Kiristelty hampaita, kun ei ole ollut aikaa mihinkään, ja sitten kun sitä on ollut niin sittenkin ollaan kiristelty hampaita. Toinen osapuoli on saanut kuulla kunniansa useaan otteeseen, syystä ja syyttä. On tehty töiden perään töitä ja puskettu eteenpäin kolmioleipien avulla. Nälän lisäksi on ollut ihania herkutteluhetkiä kuten jäätelöannoksia ja yltäkylläisiä aterioita.

No onhan sitä tässä myös sekotettu elämänpyörää. Ei olla menty mukaan fiksuun ratkaisuun, eli koulunpenkillä istumiseen. Nyt sitten yritetään taas miettiä suuntaa. Ja ennen kun suunta löytyy niin toivottavasti voin tehdä vähän lisää töitä.

Ennen töitä pitää kuitenkin päästä vähän matkustamaan. Uusi vuosi alkaakin hyvin lähdetään hetimiten Azoreille São Miguel.in saarelle. Päästään maistelemaan euroopan ainoan teeviljelmän teetä, uimaan tulivuorenkraatereissa ja rikkikylvyissä. Ja tärkeintä nautin elämästä perheen parissa. Oon ehkä onnellisin, koska toi toinenkin osapuoli lähtee matkaseuraksi.

 Suuri kiitos heille jotka viettivät kanssamme Uuden Vuoden vaihtumista!

ruikulitinat tuovat varmasti meille onnea!

 

 

 

 

 

 

 

 

plus asteita

Voi että aatto meni sutjakkaan. Vietettiin puoliksi mun joulua ja puoliksi toisenosapuolen joulua. Mun jouluun kuuluu se, että käydään tutuilla ja sukulaisilla. Ja tietenkin haudoilla. Nyt jäi tutut vähän vähemmälle kierrokselle, kun piti ehtiä syömään toisenospuolen mummolle. Ilta olikin mukava, sain rentoutua. Tää olikin varmaan ensimmäinen rentoutuminen sitten moneen viikkoon.  Kaiken mukavan vastapainoksi heräsinkin sitten viiden aikaan aamulla turkasen kovaan kuumeeseen.

Norsu sai kodin takanreunalta

Nyt siis saan tai joudun lekottelemaan sängyssä (vaikka totesin jo, että minunhan pitäis päästä vähän siivoamaan :D). No kai tässä pitää parannella itteään kyllä. Ajateltiin nimittäin tiistaina vähän ostosreissua. Tarvittaisiin tai oikeestaan haluttaisiin olkkariin uusi sohva. Ja sitten uusi telkkaripöytä. Tämä tuleva pöytä itseasiassa saatiin joululahjaksi. Pöydän valinnan kanssa tulee varmasti ongelmia, minä haluaisin jonkin kauniin, jonkun joka sointuu tilaan. Ja toinenosapuoli taas on käytännöllinen. (kaksi tasoa ja taustalevy) Eli tämän asian kanssa tulee varmasti hampaidenkiristelyä kaupassa.

Saanko esitellä tulevat kanamme!

Muutenkin saatiin ihania lahjoja. Vanhemmiltani saatiin monia kivoja juttuja, vaikka oltiinkin sovittu ettei joululahjoja osteta! Ja sitten toisenosapuolen puolelta saatiin ihana jälkkärikirjan ja sitten hauska etanantappokirja :D Naurettiin iltayöstä kun availtiin se paketista ja luettiin sen vinkkeijä (muutama oikeesti varsin uusi tuttavuus, jota kokeillaan ensi kesänä). Kirja myös vahvisti sen, että tarvitsen kanoja, ne kun rakastavat näitä nilviäisiä.




Käytiin illalla vielä hautuumaareissulla, aamulla Lopen hautausmaan valot ei vielä säväyttänyt (muuten säväyttääkin sukuhaudan ja muiden isin tekemien kivien takia), mutta illan pimeydessä Janakkalan hautausmaa näytti kauniilta.

varjokuvaa

 

Ja sitten ajettiinkin kotiin pimeydessä.

Postin tuo, postin tuo..

..postin tuo Pate jokaisen luo!

Kuva lainattu täältä

Luin juuri viikonloppuista Aamupostia, ja juttua siitä kuinka korttien keräilijät syyttävät itellaa korttien tuhoutumisesta (tuohoutuminen on kyllä ikävää).
No siis kun niitä kortteja parhaimmillaan lajittelee 6-8 eri ihmistä. Kuten esimerkkikortti tampere-vantaa. Ensin Tampereella kortti otetaan pois punaisesta kirjekuoresta, jonka jälkeen se menee 2 ihmisen avustuksella leimauskoneen läpi, jonka jälkeen ne lajitellaan lähteväksi kahden ensimmäisen numeron avulla. Tämä kortti kuitenkin joutuu vahingossa 02 alustaan huolimatta riihimäelle lähtevään hämeenlinnapinoon. Riihimäellä tämä hämeenlinnapino laijitellaan ja huomataan, että kortti on väärässä paikassa, se nostetaan uudelleen lajiteltaviin ja joku toinen lajittelee tämän kortin kahden numeron pinoon ja vie sen omaan lähtevälaatikkoon, jonka jälkeen vielä tapahtuu varmasti jotain lajittelua mitä en tiedä. Noh tätäkin epäonnen korttia siis on käpelöinyt 6 tahmatassua.

Yksi näistä tahmatassuista olen saattanut olla minä!

No eipä voi lajitteluakaan aina syyttää, tosipaljon kortteja jää siihen lajitteluvaiheeseen kun kortista puuttuu nimi, katuosoite, postinumero tai postitoimipaikka. No osa tietysti pystytään jäljittämään, mutta, kun nämä kaikki edellämainitut puuttuvat niin aika vaikea on keksiä saaja ellei ole meedio.

Nojoo se kai niistä korteista (itte muistan ainakin nyt olla paljon tarkempi osotetietojen kanssa!)

8,3 miljoonan joulukuusi! Mullekkin kelpais ;> kauppalehti

Jouluaatto tiettekö puksuttaa kohti ja kovaa vauhtia. Sain tänään valmiiksi alakerran kaappien päälliset (taisiis toinen osapuoli oli kotonaan tehnyt ne ja minä vaan asensin :>). Sitten no sain kaavoitettua alakerran verhon ja löysin täytteet kaapinpäällis tyynylle. Nojoo ei kuulosta hurjalta. Huomenna alkaakin loppurutistut, pakko saada kaikki siistiksi (tämä aiheuttaa paniikkia ja ahdistusta).
Niin ja viimevuonna ostettu joulukuusenjalka on kateissa!! Minne mä nyt kuuseni (jota ei kyllä vielä ole hommattu) tökkään? Siis kuusenjalan takia järjestetäänkin suuretsinnät.

Nummela

Eilen olin töissä - äitini nimittäin. Kuoppanummen koululla, Vihdissä esiintyi Anssi Kela.

Muistan kun joskus aikoinaan laulettiin Puistossa ja Milla - kappaleita. (voi niitäkin aikoija! Mieti kappaleet on julkastu 2001! Vähänkö oon ollu sillon pieni.)
Uudesta tuotannosta ei ollut mitään hajua, mutta yllätyin kuinka kivaa oli jammailla vanhoja kappaleita. Ja kuinka sanat on syvällä muistin koukeroissa!

No ehkä siinä vaiheessa itsellä meni vähän yli, kun Kela alkoi laulaa Nummelaa (ja nummelassa kun oltiin) porukka vähän villiintyi. :) Mutta toisaalta varsin mukava juttu tuokin. Miksei voisi pitää kunnolla hauskaa.

 Kertakaikkiaan kuitenkin varsin mukava ilta, oli ihanaa olla rentoutumassa hyvässä seurassa! (Ja sain kuvata kaikessa rauhassa ja yrittää kikkailla vastavalon kanssa.) Muutenkin ilta jatkui mukavasti Turengissa herkkujen leipomisella ja niiden syömisellä pitkälle iltaan.

Tässä kun vähän otin selvää Kelasta selvisikin, että pari bändin jäsentä soittaa myös Lemonatorissa. Siitä syntyi myös oiva takautuma seuraavaan biisiin.

Loppuun vielä Kuoppiksen koulun savitöitä.  Teoksen nimi on Erilaisuus on rikkautemme (2011). Omasta mielestäni paljon varsin veikeitä naamoja.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Vähän tunnelmia omasta hiljaisesta itsenäisyyspäivästäni. Valojen ja itsenäisyyspäivänvastaanoton Jääkärinmarssin törähdyksien myötä toivotan kaikille onnellista ystävänpäivää.