last days in paris

Jos pistettäis pakettiin (vihdoin) tämäkin matka.

Lauantaista ei oikestaan ole muuta mainittavaa, kuin se, että käytiin ihailemassa Pariisin yötä. Kiivettiin riemukaarelle ja katseltiin Eiffelin valoja ja välkettä. Ainiin ja siellä ylhäällä oli aivan hirvittävän vaikea saada hyviä (tarkkoja) kuvia. Siellä tuuli ja mistään ei voinu ottaa tukea.
Kotiin palatessa syötiin mahtavinta yöpalaa. Lettuja ja lämpimiä patonkeja. Jos suomessakin olisi tuollaisia kojuja tää tyttö olisi xxxxl kokoinen.

Niin ja sunnuntai aukesi vain pakkauksella niin ja mahtavimmalla aamiaisella. Käveltiin hotellilta kohti metroasemaa ja pysähdyttiin yhteen ravintolaan herkuttelemaan. Viimeiset hetket Ranskanmaalla olivatkin siis varsin makoisia (ainiin ja saatiin söpöjä uutisiakin tuolloin, joista ei vielä enempää). Niin ja aurinko helli matkailijoita!

Joten nauttikaa kuvista ja tunnelmista!

 

uusi riemukaari

 

 

 

 

runsas aamiainen

Perjantai

Oon nyt pari päivää yrtittäny saada kuvia kasaan (Louvresta olikin kuvia julmetusti..). Mutta ajatukset on ollut vahvasti muualla. Nyt kuitenkin saan tän valmiiksi ja teille luettavaksi :>

Perjantaiaamu aukesi harmaana ja kylmänä. Lähetiin kuitenkin hytisemään eiffelin juurelle. Jossain vaiheessa ehkä saatoin kysyä, että tätäkö me nyt halutaan. Mutta toinen osapuoli sai muhun tietyllä tavalla järkeä, pitäähän siellä nyt käydä. Jos en vaikka enää koskaan Pariisiin palaa.
Siinä sitten värjyteltiin reilu tunti tuulessa. Ainiin ja se hitsin torni aukesi puolta tuntia myöhemmin kun muina päivinä. Kuitenkin, koska oltiin ajoissa oltiin ihan ensimmäisten 30 joukossa, niin oltiin myös nopeasti lipunmyynnissä ja sisällä.
Päätettiin siis kiivetä torniin, eli vain siihen toiselle tasolle. Ylös saakka pääsee ainoastaan hissillä. Huokaisin onnesta, ettei siihen hissiin noustu, kun näin ne ihmiset painautuneina hissinlasiseinää vasten (ei olis totisesti ollu mukavan näköistä, vai onko joku menny hissillä ylös saakka ja kokenut matkan ihan okeiksi?).
No kyllä siinä rapuissakin alko jalat hiukan tutujaan. Ja ehkä voin todeta, että kai sitä jonkinmoista korkeanpaikankammoa tässä kehossa tunnetaan (tiedän kyllä, että niille lasitasanteille en mielläni mene tai sitten hampaita kiristellään ja kovaa). Olihan siellä ylhäällä ihan kivaa, tietty sää ei ollu ihan paras pitkälle näkyvyydelle. Mutta toisaalta tyytyväisiä oltiin näinkin.

 

 

 

 

Kun alettiin laskeutua alaspäin saatiin järkytyskohtaus siis se eiffelin jono oli aivan julmetunpitkä (so huge!). Siinä ne ihmiset sitten oli päättäny jonottaa viileessä säässä jonkun 3h ja varmaan pitempäänkin, kun se jono yletty ulos siitä aukiolta tielle saakka. Hullua, jos siinä vaiheessa oltais todettu haluavamme huipulle, olisin kyllä kääntynyt äkkiä kannoiltani (siis oltiin jo aiemmin käännytty kannoiltamme paljon lyhyemmän jonon nähdessämme).

 

Oltiin paleltu tarpeeksi joten otettiin metro Louvren kohdalle. Ja pujahdettiin pyramidin sisään. Jonoa ei ollut, eikä sisäänpääsyssä mennyt kauaa (turvatarkastus, lipunmyynti (toteamus, ettei lippua tarvita) "lipuntarkastus"). No suunnattiin ensimmäisenä kohti Mona Lisan hymyä. Ja istuskeltiin käytävällä, siellä oli muuten mukavat penkit. Miksei suomessa ole sellaisia - niille voisi jättää istumaan tylsiintynet seuralaiset (kuten mun taiteentuntia-toisenosapuolen).

Hymyä oli katsomassa ne kaikki muutkin kävijät. Ahtaanpaikankammoisille en suosittele paikkaa. Niin ja siinä samaisessa salissa oli muitakin hienoja tauluja, suurin mielenkiinto kohdistui vain yheteen tauluun ja nämä muut ressukat jäivät ilman suurempaa huomiota. Itse huomioin muita tauluja (osa on kyllä muuten hyvin tunnettuja) ja teosten yksityiskohtia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Halusin vielä lopuksi nähdä Napoleonin aarteita joten suunnattiin ylös ja alas ja ylös (siellä oli hankalasti suljettu helppo läpikulkutie). Jälleen aivan mahtavia kristallikruunuja. Ei siis kierretty loppujenlopuksi paljoakaan, tehtiin vain pieni raapaisu. Ja suunnattiin yllättävän väsyneinä kotia kohden.

 

5.4 Torstai

Aamusta lähdettiin valloittamaan Montmartren kukkulaa. Vähän oli kolea ilma ja ensimmäisenä piti löytää myös aamupalaa. Löydettiin aivan mahtava leipomo josta otettiin patonki matkaan, se mies kysy että yksikö vain? No yhdellä päätettiin pärjätä.

Kiipeiltiin rappuja ylöspäin ja ylöspäin. Niin ja me puuskutettiin (ainakin minä) ja reippaat ranskattaret lenkkeili niitä niinkuin ei mitään. Käytiin kurkkaamassa Sacré-Cœur.issa sisällä ja katseltiin maisemia. Kauppiaita oli yllättävän vähän eikä ne olleet mitenkään rasittavia. Tai siis ei tarvinu sanoa kun kerran ei kiitos, niin se oli sitten siinä.

Käveltiin pikkupolkua pitkin alas, eikä niitä edustarappuja. Ja suunta olikin sopivasti oikea tati-tavarataloa kohden (Bd Barbés). Ilma alkoi viilenemään ja käytiin lämmittelemässä muutamassa kaupassa matkalla. Tatissä oli jotkut juhlasembalot ja melkein kaikki oli jotenkin tarjouksessa. Muutama tuliainen tarttui mukaan ja niin niitä iänikuisia keksejä, niitä roudattiin joka kauppareissulta. :D

No ilma ei enää suosinut meitä ja päätettiin kävellä kotiakohden, käytiin matkalla vielä samaisessa leipomossa kuin aamulla ja siellähän mua tervehdittiin jo iloisesti (Rue Custine&Rue Caulaincourt risteyksessä). 

kolmas päivä

 

Keskiviikko aamu heräsi kirpeänä. Oltiin hiukan laiskanpulskeita, eikä päästy liikkeelle niin aikaisin kuin oltaisiin haluttu, siis muutettiinkin suunnitelmaa, eikä jääty jonottomaan Eiffeliin. Käveltiin aamuauringon paisteessa joenrantaa pitkin ja nautittiin vaan olostamme.
Käveltiin kohti Haussmann -katua ja kaikkia ökykalliita liikkeitä (kuten Lafayette ostoskeskus). Sisällä ei missään käyty (osa oli vielä kiinni, kun oltiin aamuvirkkuja). Mutta hienoja näyteikkunoita oli kyllä useita.

 

vanhaa ja modernia

Mutkiteltiin katuja pitkin ja käytiin kahvilla (+teellä). Päiväksi oli luvattu sadetta ja kyllä se aina välillä enteilikin, kuitenkin tunnettiin myös ihanaa auringonpaistetta selässä, kun mutkiteltiin katuja pitkin (kartassa vähän vedin mutkat suoriksi, kun en muista ihan juuri oikeita katuja).
Kuitenkin pilvien painostuksen alla päätettiin suunnata kotia kohden ja päätettiin ottaa pienet päivätorkut. Toinenosapuoli koisailikin oikein kunnolla, ja minä sitten kirjoittelin kortteja, kun ei unta enää riittänyt. Siivoojakin kävi kurkkaamassa, (kun siis huonetta ei ollu vielä siivottu johonkin 3-5 mennessä..) mutta sanoin että ei tarvii tulla, kun tuo tuossa nukkuu.

Niin ja siinä se ilta sitten menikin, katselin sadetta ikkunasta, ja jotain kasvissyönti ohjelmaa telkkarista (ranskaksi dupattuna).

Ainiin ja sain metsästettyä aamulla puunsiemenet, joita olin kärkkynyt jo kaksi päivää.