Aamusta lähdettiin valloittamaan Montmartren kukkulaa. Vähän oli kolea ilma ja ensimmäisenä piti löytää myös aamupalaa. Löydettiin aivan mahtava leipomo josta otettiin patonki matkaan, se mies kysy että yksikö vain? No yhdellä päätettiin pärjätä.
Kiipeiltiin rappuja ylöspäin ja ylöspäin. Niin ja me puuskutettiin
(ainakin minä) ja reippaat ranskattaret lenkkeili niitä niinkuin ei mitään. Käytiin kurkkaamassa
Sacré-Cœur.issa sisällä ja katseltiin maisemia. Kauppiaita oli yllättävän vähän eikä ne olleet mitenkään rasittavia. Tai siis ei tarvinu sanoa kun kerran ei kiitos, niin se oli sitten siinä.
Käveltiin pikkupolkua pitkin alas, eikä niitä edustarappuja. Ja suunta olikin sopivasti oikea tati-tavarataloa kohden (Bd Barbés). Ilma alkoi viilenemään ja käytiin lämmittelemässä muutamassa kaupassa matkalla. Tatissä oli jotkut juhlasembalot ja melkein kaikki oli jotenkin tarjouksessa. Muutama tuliainen tarttui mukaan ja niin niitä iänikuisia keksejä, niitä roudattiin joka kauppareissulta. :D
No ilma ei enää suosinut meitä ja päätettiin kävellä kotiakohden, käytiin matkalla vielä samaisessa leipomossa kuin aamulla ja siellähän mua tervehdittiin jo iloisesti (Rue Custine&Rue Caulaincourt risteyksessä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei mitä mietit? Jätä kommentti:>