Perjantai

Oon nyt pari päivää yrtittäny saada kuvia kasaan (Louvresta olikin kuvia julmetusti..). Mutta ajatukset on ollut vahvasti muualla. Nyt kuitenkin saan tän valmiiksi ja teille luettavaksi :>

Perjantaiaamu aukesi harmaana ja kylmänä. Lähetiin kuitenkin hytisemään eiffelin juurelle. Jossain vaiheessa ehkä saatoin kysyä, että tätäkö me nyt halutaan. Mutta toinen osapuoli sai muhun tietyllä tavalla järkeä, pitäähän siellä nyt käydä. Jos en vaikka enää koskaan Pariisiin palaa.
Siinä sitten värjyteltiin reilu tunti tuulessa. Ainiin ja se hitsin torni aukesi puolta tuntia myöhemmin kun muina päivinä. Kuitenkin, koska oltiin ajoissa oltiin ihan ensimmäisten 30 joukossa, niin oltiin myös nopeasti lipunmyynnissä ja sisällä.
Päätettiin siis kiivetä torniin, eli vain siihen toiselle tasolle. Ylös saakka pääsee ainoastaan hissillä. Huokaisin onnesta, ettei siihen hissiin noustu, kun näin ne ihmiset painautuneina hissinlasiseinää vasten (ei olis totisesti ollu mukavan näköistä, vai onko joku menny hissillä ylös saakka ja kokenut matkan ihan okeiksi?).
No kyllä siinä rapuissakin alko jalat hiukan tutujaan. Ja ehkä voin todeta, että kai sitä jonkinmoista korkeanpaikankammoa tässä kehossa tunnetaan (tiedän kyllä, että niille lasitasanteille en mielläni mene tai sitten hampaita kiristellään ja kovaa). Olihan siellä ylhäällä ihan kivaa, tietty sää ei ollu ihan paras pitkälle näkyvyydelle. Mutta toisaalta tyytyväisiä oltiin näinkin.

 

 

 

 

Kun alettiin laskeutua alaspäin saatiin järkytyskohtaus siis se eiffelin jono oli aivan julmetunpitkä (so huge!). Siinä ne ihmiset sitten oli päättäny jonottaa viileessä säässä jonkun 3h ja varmaan pitempäänkin, kun se jono yletty ulos siitä aukiolta tielle saakka. Hullua, jos siinä vaiheessa oltais todettu haluavamme huipulle, olisin kyllä kääntynyt äkkiä kannoiltani (siis oltiin jo aiemmin käännytty kannoiltamme paljon lyhyemmän jonon nähdessämme).

 

Oltiin paleltu tarpeeksi joten otettiin metro Louvren kohdalle. Ja pujahdettiin pyramidin sisään. Jonoa ei ollut, eikä sisäänpääsyssä mennyt kauaa (turvatarkastus, lipunmyynti (toteamus, ettei lippua tarvita) "lipuntarkastus"). No suunnattiin ensimmäisenä kohti Mona Lisan hymyä. Ja istuskeltiin käytävällä, siellä oli muuten mukavat penkit. Miksei suomessa ole sellaisia - niille voisi jättää istumaan tylsiintynet seuralaiset (kuten mun taiteentuntia-toisenosapuolen).

Hymyä oli katsomassa ne kaikki muutkin kävijät. Ahtaanpaikankammoisille en suosittele paikkaa. Niin ja siinä samaisessa salissa oli muitakin hienoja tauluja, suurin mielenkiinto kohdistui vain yheteen tauluun ja nämä muut ressukat jäivät ilman suurempaa huomiota. Itse huomioin muita tauluja (osa on kyllä muuten hyvin tunnettuja) ja teosten yksityiskohtia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Halusin vielä lopuksi nähdä Napoleonin aarteita joten suunnattiin ylös ja alas ja ylös (siellä oli hankalasti suljettu helppo läpikulkutie). Jälleen aivan mahtavia kristallikruunuja. Ei siis kierretty loppujenlopuksi paljoakaan, tehtiin vain pieni raapaisu. Ja suunnattiin yllättävän väsyneinä kotia kohden.