työviikko vs. melkein vapaaviikko

Nyt se on takana koko kesän ehkä raskain työviikko! Ruotsi ottelusta selvittiin. Parannettavaakin jäi, mutta kaikkiin asioihin en edes itse olisi voinut vaikuttaa. Mutta kokonaisvaikutelma oli hyvä. Mutta kyllä viikko vei musta mehut.
Maanantain työpäivä meni kyllä nuokkuessa. Haettiin Turusta tavaraa. Ja mullahan on niskat aivan jumissa, niin mulla oli sellanen orastava päänsärky kokoajan.

 Käytiin myös humputtelemassa verkkokauppa.com.issa Helsingissä. Löysin ittelleni uuden tietotekniikkamurun, mutta se dissattiin niin voimakkaasti, että en sit ajatellu sitä enempää. (no tai ajattelen) No sehän oli kämmentietokone.
Toi toinenosapuoli huomas, että närkästyin sen suorasta kommentista ja sit yritti lepytellä kysymällä, mihin tarvisin sitä. Totesin vaan, että eihän elämässä kaikkea tarvita. On mulla monia asioita joita en todella tarvitse, mutta ne on kiva omistaa ja käytän niitä säännöllisesti. No olihan asiassa puoletkin totta tuon toisenospauolen suulla, ehkä tämäkään asia ei ole aivan ensimmäinen johon tarvitsisi tuhlailla. Mutta saahan asioista innostua!

Mua harmittaa suuresti, kun en ole ehtinyt kuvailemaan yhtään. Niiden vähäisten kuvien taso onkin heikompaa - kännykän kameran tasoa. Ja tää postauksen julkamisen hitauskin on johtunu niistä kännykuvista - mun bluetooth yhteys ei meniannu suostua yhteistyöhön.

Loppuviikosta on ollu vapaata. Oon käyttäny päiväni siivoukseen - niiltäosin kun oon jaksanu. Siivous on yllättävän raskasta. Niin ja kun omistetaan paljon sellasta mistä ei oikein tiedä minne sen sijoittais. 
Yritin purkaa yhtä hyllyä josta haluan päästä eroon. Mutta eihän se oikein yksin onnistunut - pitää varmaan odottaa toista ospuolta, että yhessä kiskottais osia erilleen :D

Niin ja sitten tästä muustakin elämästä vielä. On ollu niin kiireistä, etten oo ehtiny kirjottaa tänne ollenkaan mun suuresta päätöksestä (luulen kyllä, että suurinosa ystävyksistäni, jotka tätä blogia lueskelee tietää jo asiasta mutta..). Oon siis päättäny, että pidän taukoa opiskeluista. Kyllä minä, joka rakastan opiskelua ja oon sellanen ministeri (toi ministeri juttu on mun ja parin kaverin sisäpiirijuttu:>), niin, niin nyt en sitten mennykkään kouluun. Ilmotin vaan, että oon poissaoleva opiskelija.

En tiedä tää oli tosi vaikee päätös mulle, mutta tiedän myös, että mun olis ollu tosi vaikee jaksaa koulussakin. Koko kesä on menny töitä tehdessä (nyt kuulostan aivan joltain hienohelmalta ja lellityltä, jonka ei oo tarvinu tehä töitä ennen. Mutta tää on ollu töitten puoleta rankin kesä). Ja tän työssäkäynnin ansiosta en oo ehtiny tehdä mitään huushollin tai itseni suhteen. Ja niinä harvoina viikonloppuina, joina olis ollu aikaa tehdä jotain, en vaan jaksanu liikauttaa eviäni niin suuriin urakoihin.

Nyt kun tein päätökseni, niin olo on jonkunverran helpottunu, edelleen oon sellatteessa paniikki-kiire-tilassa. Mutta oon saanu myös tehtyä jotain kotona. Maalattiin yks viikonloppu noi portaat, ja ne näyttää (ainakin omasta mielestä) nyt tosi hyviltä. Lisäksi oon saanu sisähommiakin eteenpäin. Tuo alakerran askarteluhuone on edistynyt - näyttää kyllä edelleenkin hävityksen kaupungilta, eikä sinne kehtaa ketään päästää. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Silti tän koulutustauko päätöksen jälkeen oon vältelly joitain ihmisiä. Tai ainakin niiden kysymyksiä. En tiie mikä siinä on mutta toi koultushomma tuntuu olevan jotenkin niin tärkee asia aina kaikille (niinkun kyllä mullekkin) että kun ihmiset kuulee mun tauosta ne on ihan ihmeissään ja vähän ehkä tyrmityneitä. Ja sitten alkaa se kysely miksi ja mitä? Mä vielä kestän sen mun kaverielta, koska ne tuntee mut niin hyvin. Mutta sitten kun tutut ja tuttujentut alkaa pohtia mun elämää en vaan jaksa. Siinä samalla alan aina miettiä, että teinkö oikeen ratkasun. Mutta ittenihän takia mä sen tein! - silti mussa piilee se pieni epäilys kun en osaa puhua asiasta (ainakaan kovin hyvin).

No onneksi elämässä on ollu muuta ajateltavaa ja ne ihanat piristävät ystävät. Tänäänkin pari ihanaa tyttöstä tulee kyläilemaan mun luokse - jonka takia mun ehkä pitää lopettaa ja alkaa loihtia jotain tarjottavaa (josta tietty saan taas kuulla - kun oon järjestäny jotain ;p).