Ensilumi

ensilumi ja vauhtiviirut

Pitkä viikonloppu yllärilomaa koulusta. Mikä parempaa kun lähteä reissaamaan eestimaalle! Ajoitus oli hyvä ja huono, riippuen siitä miltä kantilta katsoo. Sain nauttia ensilumesta ja auringosta, mutta myös pelätä koko takasintulo ajaomatkan jäisillä teillä - allahan oli kesärenkaat. Muutenkin tuo auton varustelu ei ollut ihan täydellinen (kiitos kiireen ja toisenosapuolen) ei raappaa, ei lumiharjaa. Kaupassa manasin varmaan ääneen, kun etsin harjaa jolla lumi lähtisi ja olisi autofriikki toiselleosapuolellekkin kelvollinen (kuulin  vaan päässäni hänen äänensä: toi raapii maalipintaa). Ilmeisesti mun matkanteosta oltiin kuitenkin oltu niin huolissaan (ehkä senkin takia kun soitin paniikkipuhelun etten selviä) ettei yksi vääränlainen harja enää mitään asioissa painanut.

Lyhyet unet ja torstain matkailu otti koville ja meninkin untenmaille jo kuuden aikaan, samalla sisäinen unikekoni sai kölliä, sillä heräsin seuraavana päivänä vasta yhdeksän aikaan aamulla. Kellon ympäri hujahdettiin siis ihan sujuvasti.

Pejantainen auringonpaiste ja lumenhipsuttelu houkutteli pitkälle kävelylenkille. Kuutisen tuntia hujahti sujuvasti kun piipahti välillä lämmittelemässä sisätiloissa. En ole tainnut nauttia olostani noin pitkään aikaan. Ei ollut liian kylmä, ei liian liukas ja aurinko paistoi. Pisteenä iin päälle oli tietysti se ettei minnekkään ollut kiire.

Kävelyreissuiltani jäävän ajan sainkin sitten kölliä sohvalla ja tuijottaa muutamaa elokuvaa, jotka löysin marketista alehinnoilla. Ihan kelvollisa pätkiä niihin hintoihin.

Painajaismainen pyry

Tyylikäs minkkinen

Jotain hyvääkin siinä painajaisia aiheuttaneessa pyryssä oli. Lähdin matkaan hyvin ajoissa, ja sain kävellä tallinnassa pitkästä aikaa. Muistelinkin, että vanahssakaupungissa olen viimeksi käynyt tallustelemassa kaksi vuotta sitten kesällä.
Ja säähän suosi matkaajaa. Vain muutamia seurueita oli liikenteessä juuri siis minun makuuni sopivasti. Kipsuttelin katuja ylöspäin ja alaspäin, poikkesin taidenäyttelyssä ja istahin diaprojektorin ääreen.

Ainoa erehdys jonka tallinnassa tein oli käynti merekeskuksessa, kuka siinä helvetissä edes haluaa käydä? Rättejä rättien perään. Niin ja humalaisia kaljamahasuomalaismiehiä ja pariskuntia kiljuvien kakaroittensa kanssa (eiks kuulostakkin lepposelta lomanvietolta?).

Tais olla vähän säähänsopivampi pukeutuminen mulla?

diat pyörimään

Jalat kyllä koki kovia tallinnan liukkailla kaduilla, kengätkin sai tutaa että kyllä se vesi läpi menee kun tarpeekis monessa loska-lätäkössä plurataan. 

Tässä kuvassa sentäs mukavampaa lumimaastoa, josta päätin oikeasta hullun kaljakärrynvetänän ja lehmänkokoisen koiran ja ulkoiluttajan vanavedessä. 

Onneksi mukana oli karvavuoriset kengät jotka sai lämmittäjän roolin laivaanpääsyä odotellessa.