Step by step

Kuva lainattu täältä

Eilen vietin ansaittua leffailtaa. Käytiin katsastamassa Step Up Revolution. Tassi nyt oli automaattisesti mahtavaa. Plussana oli hyvät hahmot (niiden tuomat luontaisedut ;)) ja no se perus kutkuttava rakkausleffakaava. 3D oli ihan jees, aiemmin en ole kunnollista suomessa kokeillut, ainoastaan ameriikassa jo 10-vuotta sitten.

Eilen alkoi ruokapäiväkirjan pitäminen koulua varten. Joten hyvin alkoi sekin, pienellä elokuvamässäilyllä. Muutenkin ihan hävettää kun ajattelee omia ruokailutottumuksia. Noh ehkä kun ne kirjaa paperille, niin ymmärtää että mitä pitäisi muuttaa. Painoa on nimittäin kerääntynyt taas ihan liikaa.

Niin mutta se miksi olin ansainnut hiukan hemmottelua, (omasta mielestäni) on se että löysin (ja pääsinkin sinne!) itselleni mieluisen työssäoppimispaikan.

Tänään juhlistetaan äitini syntymäpäivää, samalla voin kertoa mukavia uutisia kouluni osalta. Eikai voisi paremmalta tuntua.

..mutta.. Muuten elämä ei sitten tunnukkaan kovin positiiviselta kaikki on jälleen mullin mallin. Onneksi tässä on pienenä porkkanana muutama lomamatka Pärnuun ja suunnitelmissakin vielä muutama lisäbonus, kun suoriudun harjoittelusta kunnialla läpi.

Ajattelin että kai tässä pitää alkaa elää ihan päivä kerrallaan eteenpäin. Oon suunnitellu liikaa enkä oo saanu niillä aikaan mitään todenmukasta. Oon alkanu toteemaan, että joko mun täytyy kehitellä uudet unelmat ja suunnitelmat tai sitten vaan antaa olla.

Nykyhetkessä kun aijotaan elää, niin tiedostan, että siivota pitäisi ja huomista varten kerätä vielä loput omppulat mehunpuristusta varten. Kuitenkin kroppa on hautautunut syvälle sohvaan ja jalat lepäävät pöydällä. Ja fb keskustellaan hyvän ystävän kanssa tärkeistä asioista. Mikä kiire tässä nyt sitten oikeestaan onkaan?