Elämän ylin onni on varmuus siitä, että sinua rakastetaan sinun itsesi takia - tai tarkemmin sanottuna, itsestäsi huolimatta. Victor Hugo

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Versailles!

Lähdettiin heti aamusta liikkelle kohti Issyn asemaa (ja suloista Issyn esikaupunkialuetta). Se alue oli ihana ja varmaan sellainen, jossa tutustuisi helpommin ihmisiin ja olisi silti aivan keskusta-alueen tuntumassa. No käveltiin kyllä vain kylän läpi metroasemalta, rer-asemalle, mutta sellainen fiilis alueesta jäi.

Junamatka Issystä Versaillesiin kesti vain puolisen tuntia. Perillä oli asemalaiturilla aivan järjetön ryysis. Junassa oli pari ryhmää ja sitten muita turisteja. Tässäkään vaiheessa ei vielä raksuttanut, eikä ihan siinä lippujenosto jonossakaan. (Ostettiin siis liput siitä keskustan infosta, vaikka ne ottikin komissiopalkkion) Mutta kyllä sitten jonottaessa raksutti, että kuinka hirmusti ihmisiä siellä oli. (jonotettiin 1,5h sisään)
kyllä mullekkin tuollainen makkari kelpaisi
 Ja ei siinä oikeestaan voinu todeta muuta, että onneksi ostettiin liput aiemmin, eikä vasta Versaillesin porttien sisältä. Siellä oli aivan samanlainen tuhoton jono lipunmyyntiin, kun sisäänpääsyynkin.
Jonotuksen aikana saatiin mukavaa rusketusta. Itse poltin päivän aikana nenäni ja poskipääni. Toinenosapuoli poltti niskansa.

Mutta siis linna oli hieno (jonottamisen arvoista siis), paljon seinämaalauksia ja kultakoristeita. Aivan älyttömän hienoja kristallikruunuja (rakastan kristallikruunuja)! Olis varmaan ollut aika mahtia kuulua tohonaikaan sisärinkiin, alueella kuitenkin aikoinaan asusti tuhansia ihmisiä. Niin mieluiten reippaasti ennen niitä telotuksia, mutta :D
Löydätkö allekirjoittaneen

Linnan puistoalueetkin oli aivan ihania. Sieltä olis saanu vuokrata golfkärryt, pyörän tai kulkea sellasella junalla. Meillä ei kuitenkaan ollut mikään kiire, joten päätettiin kävellä hissukseen ympäriinsä. Ja siis kierrettiinhän koko eteläinenpuoli sekä linnanetuosa (kartassa näkyy puistoalue ja meidän reitti, ilman kaikkia kiemurteluja). Jos joskus vielä pääsen Versaillesiin, silloin vuorossa on koko järven kiertäminen, kun tälläkertaa se jäi.

Lähellä Marie-Anttoinetten maatilaa oli aivan mahtavaa kotitekoista jäätelöä. Otettiin banaania ja päärynää. Ja se päärynä maistu aivan sille kotitekoiselle pyreelle, jota tehdään omistakin päärynöistä. Aivan mahtavaa siis, en ole oikeesti tainnu ikinä saada niin hyvää jäätelöä (tai ehkä vähänku sorbettia, muttei kuitenkaan). 
Anttoinetten maatilalla oli ihania kasveja verenpisaroita, jouluruusuja ja kaikkea muuta mukavaa kuvailtavaa. Myös muutama tsirppa oli pesärakennuspuuhissaan, niin ja nähtiin me yksi papukaijainenkin.
 


Oltiin muuten myös vähän rikollisia, tai ei nyt ihan. Piti vähän mennä aidan yli ja hypätä nurmikolle, että päästiin umpikujasta pois, kun siis nähtiin jo se keskijärvi, mutta ei oltais muka päästy sinne, siitä portista (tuo vasemman alakulman kuva me nähtiin ja sinne muka ei oltais päästy ollenkaan). Meitä ennen meni myös sellatteet nuoret kiinalaiset/japanilaiset.  Oltiin aika hurjia!
 


Niin ja kuunneltiin musiikin tahdissa suihkivaa suihkulähdettä, yhdessä palatsin etualan puistikoissa. Näissä puistoissa oli vartijat, jotka vihelsi pilliin, jos tapahtui jotain laitonta. Me ei niihin ruvettu, mutta muille pilli vihelsi laittomuuksista. Nauratti kun kuultiin pillin vihellystä kävellessä käytäviä pitkin, kun oltiin poistuttu jo viheltäjien reviiriltä.

Tuolla oli oikeasti todella ihastuttavaa kävellä rauhassa. Ja siis vinkkinä puisto-aluelle pääsee myös ilmaiseksi (ja siis joskus myös ihan linnan ydinpuistoihinkin). Kun siis kiertää reilusti (näin ymmärsin + tulkitsin kartasta) linnan oikealta puolelta, järvialue on aivan maksutonta, vain linnan ydinpihat ja puistot ovat pääsylipun takana. Tästä johtuen puistossa oli hyvin paljon lenkkeilijöitä ja ihmisiä viettämässä päiväänsä. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Jos itsekkin asuisin alueella eipä voisi olla hienompaa ympäristöä oleiluun.


Loppuun säästin sen kukkaihanuuden joka oli ihan alussa, linnan pihalle tullessa. Tulppaaneja ja narsisseja monissa väreissä (ja voin sanoa, että kuvia on ihan tuhottomasti ja oli tosissaan vaikeeta valita mitä esittelen täällä). Aivan ihanaa oikeasti, ja täydellinen päätös Versailles-vierailulle.
Takaisin mentiin Issyn kautta ja käytiin ostamassa iltapalapatonkia ja muuta naposteltavaa. Ja kartotettiin samalla tuliaisviemisiäkin.
Ja jalat oli melkein yhtä rikki, kuin 1780-luvulla rakennetun Marie-Anttoinetten mökin kierreportaat (no ehkei ihan!:>).

2 kommenttia:

  1. Niin ihanan näköistä! Olispa itelläkin aikaa ja rahaa matkustella.
    Ihana toi kuva missä on monia erilaisia kukkia :)

    VastaaPoista
  2. Kiitti. Mulla nyt ainakin on aikaa (vieläkään ei mitään kesätöitä! ei voi tajuta..) ja kaikki rahat nyt meneekin noihin matkoihin ;D

    VastaaPoista

Hei mitä mietit? Jätä kommentti:>