5.1

Torstai on toivoa täynnä, ainakin kauniin auringonnousun myötä

!

Lähdettiin saaren suurimmille kaksoisjärville Cete Cidadesille. Eli Lagoa Azul.ille ja Lagoa Verde.lle.
Matkaan lähdettiin lounaisrantaa kiertäen. Taas ei menny ihan niinkuin olis kuvitellu, kierrettiin lentokentän kautta, mutta siitä päästiin oikealle tielle. Tehtiin lenkki Feteiras - kylän läpi.

 

Seuraavaksi käytiin Ginetes - kylässä. Siellä oli hieno näköalapaikka joka suuntaan avautui kaunista näkymää: peltomaisemaa, jyrkänteitä sekä merta.

Alempana oli uimapaikka, jossa oli myös kylpyläkin. "Uimakuvia" minusta, vaikka en uimassa saakka käynytkään. Hurjat tyrskyt ja kalliot, eihän tuollaiseen olisi edes uskaltanut mennä pulikoimaan!

tätä mä pelkäsin, mutta olis silti tarvinu olla sille jotain makupalaa, oli niin ressu.

Mitähän se siinä neiteilee ja katselee..

..taidettiin odottaa tälläsitä pyrskähdystä.

Luulin, että päästäisiin suoraa kylätietä Mosteirosiin saakka, mutta sitten todettiin, ettei viittitä lähteä sellaista mutapolkua pitkin määränpähän. Palattiin siis takaisinpäin ja jatkettiin matkaa Mosteirosiin.

kylmäketju? maitotonkat

Käytiin katsastamassa alueen näköalapaikat ja ranta. Käytiin myös pikasella kahvittelulla, niin ja tietenkin etittiin ruokakauppaa, jotai ei löydetty. Siis ei oltu käyty kaupassa aiemmissakaan pysähdyspaikoissa, niin nythän takapenkiltä kuului nälän ääniä.

talon mallinen saari - kyllä

mitä munko pihaan kurkitte (ihana karvaturri skotti!)

kai mä sit meen pois alta..

Toivottiin että Cete Cidadesin kylästä löytyisi meille jotain murkinaa. Koko saarella on paljon levähdyspaikkoja, joissa on ainakin pöydät ja tuolit ja joissain myös kivigrillit. Aina kun nähtiin tälläinen paikka manailtiin, että tuolla mekin voitaisiin olla syömässä, jos vain olisi sitä ruokaa (todellisuudessa oltaisiin mupellettu läpimässä autossa, mutta aina voi kuvitella).
Ennen kylää oli näköalapaikka, siitä lähti tie, (myös kartan mukaan!), joten ajeltiinkin sitä vähänmatkaa. Vastaan käveli patikoijia jotka tuijotti. Muttahei olihan meillä huima maastoauto, mutta päästiin sillä aivan mainiosti perille. Ja sieltä ylhäältä oli aivan mainiot näkymät Lagoa Azuliin (sininen järvi) pieni pilkahdus nähtiin myös Lagoa Verdestä (vihreä järvi).

toisella puolella..

..ja toisella puolella

Lagoa Azul

Siimeksestä alaspäin..

..ja vieläkin alaspäin..

..ja tuolla mäellä me oltiin!

Azul ja sateenkaari

Rannalla, järvet oli myös hienon näköisä, mutta tietty ihan eri fiiliksellä kun vuorenrinteillä yläilmoissa.

vas. Verde oik. Azul

Tässä vaiheessa kun oltiin vuorenrinteiden saartamana aurinko ja tihkusade vuorottelivat. Tähän oltiin jo totuttu muutaman päivän aikana, mutta ei se vesisade mitenkään pilannut niitä maisemia. Kuvien ottamisesta ehkä tuli vähän haasteellisempaa.

maisema alkaa olla sammaleista

Kun lähdettiin kiipeämään vuorenrinnettä ylöspäin alkoi sataa enemmän ja kohtasimme taas sumua. Lagoa Do Peixe.n kohdalla oli jo aikalailla hernerokkasumua, mutta silti päätettiin kiepsauttaa hiukan takaisinpäin ja kohti Santo Antóniota, pohjoisrantaa.

Päädyimmekin siis hiekka- ja saviteille kurvailemaan mäkiä ylös ja alas. Saatiin meijän kuski onnelliseksi, kun se sai taasen kokeilla maasto-ominaisuuksia. Niin toteshan se kyllä, että toivottavasti nää jarrut kestää loppuun saakka. Kun siellä oli ihan järkyttäviä alamäkiä matkalla.
Muutamat lehmipaimenet tms maajussit katteli ihmeissään turisteja jotka kurvailee niitten mutateillä. Mutta ei ollu ongelmia päästä perille. Mä jopa sanoin ihan alussa (kun ei oltu vielä päätetty lähteä pohjoisrannalle) että tuollahan se meri jo näkyy, (sain muuten monta eikä varmaan näy kommenttia) ja siellähän se näkykin. Välimatkat on tuolla oikeesti tosi lyhyitä.

hernerokkaa

sumujen silta

jarrut taas kovilla..

hurjat vahtikoirat!

 

Kierrettiin siis Santo Antónion ja Capelasin kautta kohti Fajã de Cima.a ja Fajã de Baixo.a

Jälkimmäinen on kuulu ananaksistaan, meiltä tultiinkiinkin kysymään, että etitäänkö me ananasfarmia, (kun seikkailumielessä pyörittiin ympäriinsä) no ei kyllä etitty vaan ihan ruokapaikkaa, kun siis ei vieläkääm oltu syöty mitään, kun ei siellä Sete Cidadesissa mitään safkaamista ollukkaan.

Pitkän päivän tehneet työmiehet pääsee kotiinsa niinkuin väsyneet matkaajatkin hotellilleen, kun vaan eka käytiin koukkaamassa Vila Franca do Campon kautta ostoskeskuksessa, josta käytiin jo aiemmin (ja mainitsin jo täällä) ja sitten selvittiin kotiin.