Jellonafaneja

Eilinen päivä meni siis Helsingissä Kauppatorilla. Meillä Fanituotteella oli kaksi myyntitelttaa, itse olin isomalla teltalla töissä, joka oli lähempänä lavaa, kuitenkin siinä puiston puolella. Olimme Havis Amandan patsaan takana, kuten joistain kuvistakin näkee.
Töitä riitti hyvin ihmismassojen ansiosta. Siis väkeä oli aivan pipona ja joudun välillä käydä ärjymässä ihmisille, etteivät nojaile meijän telttaa kumoon. Onneks paikalla oli myös järkkäreitä, jotka kävi heittämässä porukkaa kauemmaksi.

 Oli aika hurjaa, en oo ikinä aiemmin työskennelly mellakka-aitojen sisällä. Eka niitten piti olla kokonaan kiinni. Kuitenkin päädyttiin niin, että asiakkaat pääsee aidan ja pöytien väliin. Reunat oli kuitenkin suljettu aidoilla, ettei kukaan pääsy meidän puolelle. Aidat oli kyllä kätevät, niin porukka joka halus ostaa jotain pääsi ostoksille ja ne ketkä vaan hegas oli aidan toisella puolella.
Tämä tapahtuma oli kiva siitä, että porukka osti hyvin ja kaikki oli asiallisia. Vaan muutama tyyppi oli niin kännissä, että tuli urputtaa jotain. Lopussa kun purettiin pistettiin maihin jotain tyyppiä, kai se oli jotain uhkaillu. Kiltisti sekin äijä siinä istu kun peukut oli laitettu nippusiteillä yhteen. ;D Poliisi tuli sitten hakemaan sen siitä. Mutta kokonaisarvosanaksi sanoisin, että kyllä porukka oli erittäin rauhallista - kännissä, mutta rauhallista.

Naurettavinta näissä myyntijutissa on, että vaikka on aivan keskellä hulinaa, ei perjaatteessa tiedä mistään mitään. Koko aika menee myymiseen, tavaroiden lisäämiseen tai kuljettamiseen (kävellen, kantaen painavia tekstiililaatikoita tai lippunippuja tungoksessa) toiselle kojulle. Eli yleensä kaikki tietoisuus on ennen tapahtumaa, kun ihmisiä on vielä vähän ja tapahtuman jälkeen, kun ihmiset on häipyny. Kuvamateriaalikin on yleensi siis vaan niiltä osioilta nyt oli serkku paikalla, joka otti muutamia kuvia mulle ihmismassasta, eli ne kuvat jossa ei ole mun nimeä on hänen ottamiaan.

 Se mitä lavalla tapahtui on minulle arvoitus, selailin vähän ylen sivuja tänään, ja kattelin lavakuvia. Ja sieltä huomasin, että paikalla oli ollut myös Tarja Halonen. Petri Nygård;in esityksen kuulinkin paikanpäällä (Selvä päivä- rallittelua).
Lopuksi oli myös jonkinnäköinen ilotulitus, sain napsastu siitä pari kuvaa.

Oltiin aivan tämän kauniin Viktor Janssonin Leikki II (1940, kutsutaan myös: Aallottaria nimellä) patsaan vieressä. Päivällä patsasta ympäröi vielä kauniit valkoiset tulppaanit, iltayöhön mennessä ne oli tallottu aika taitavasti kasaan. Harmi, ettei ihmiset katsele ollenkaan jalkoihinsa kun pistävät menemään. Roskaa, lasinsiruja ja rutisteltuja tölkkejä oli aivan kamalasti. Muovipussit lenteli, kun ihmiset hävis ja pieni tuulenvire alkoi puhaltaa. Harjakoneet alkoivat jylläämään siinä puolenyön kieppeillä, kun itse kasailtiin kamoja ja telttaa kasaan.

Itsehän olin kotona, pää tyynyssä vasta kahden kieppeillä yöllä. Aika pitkä työpäivä siitä tuli, koska lähettiin liikkeelle siinä 10 aikaan.  No mutta oon tyytväinen myyntiini, ja siihen kuinka nopeesti pääsin taas rytmiin (ja yhteenlaskuihin) mukaan. Viime myyntikeikasta on kuiten vierähtäny hetki.